Uskon lainoppi

Monoteisti artikkeleita

Madhabien sokea seuraaminen

Rikkooko naiseen koskeminen wudhun?

Sunnan perustat – Imam Ahmad ibn Hanbal

Mitä minun tulisi vastata, jos minulta kysytään mitä madhabia seuraan?

Miksi Allah viittaa koraanissaitseensä Me-sanalla?

Koirat ja niiden pitäminen

Madhabien sokea seuraaminen

Imaam Abu Haniifah sanoi: ”Jos joku hadiith on sahiih, niin se on minun madhabini.” Ja hän sanoi: ”Kenenkään teistä ei ole sallittua seurata sitä mitä me sanomme, jos he eivät tiedä mistä me olemme ottaneet sen.” Toisen kerronnan mukaan hän sanoi: ”Sen, joka ei tiedä todistettani, on haraam myöntää fatwa minun sanoihini perustuen.” Ja toisen version mukaan hän lisäsi: ”Me olemme ihmisiä; voimme sanoa jotain tänään ja vetää sen takaisin huomenna.” Ja hän sanoi: ”Jos minä sanon jotain sellaista, mikä menee Allahin Kirjaa tai Lähettilään kertomaa vastaan, niin älkää välittäkö siitä mitä minä sanon.”

Imaam Maalik sanoi: ”Minä olen vain ihminen, toisinaan teen virheitä ja toisinaan olen oikeassa. Katsokaa minun mielipidettäni, ja mikä tahansa mikä on yhdenmukainen Koraanin ja Sunnan kanssa, ottakaa se, ja mikä tahansa mikä ei ole yhdenmukainen Koraanin ja Sunnan kanssa, jättäkää se huomiotta.” Ja hän sanoi: ”Profeetan( saws) jälkeen ei ole ketään, jonka sanoja ei voida ottaa tai jättää, lukuun ottamatta Profeettaa (saws).”

Imaam ash-Shaafi’ii sanoi: ”Ei ole olemassa ketään, joka ei olisi tietämätön jostain Allain Lähettilään( saws) Sunnasta. Mitä tahansa mitä minä sanon, tai mitä tahansa ohjenuoria annan, niin jos on olemassa Allahin Lähettiläältä jokin kerronta, joka eroaa siitä mitä minä sanoin, niin ainoastaan sillä on väliä, mitä Allahin Lähettiläs (saws) sanoi, ja se on minun mielipiteeni.” Ja hän sanoi myös: ”Muslimit ovat yhtämielisiä siitä, että mikäli Allahin Lähettilään sunna tehdään henkilölle selväksi jostain asiasta, niin hänen ei ole sallittua jättää sitä kenenkään muun sanojen vuoksi.” Ja ” Jokaisessa asiassa, jossa kerronnan ihmiset löytävät jonkin Allahin Lähettiläältä (saws) olevan sahiih-kerronnan olevan vastoin sitä, mitä minä olen sanonut, niin otan sanani takaisin, olipa se elämäni aikana tai kuolemani jälkeen.” Sekä ”Jos näette minun sanovan jotain, ja sen vastaista on aidosti kerrottu Profeetalta ( saws), niin tietäkää, että älyni on jättänyt minut.”

Imaam Ahmad sanoi: ”Älkää seuratko minua sokeasti, älkääkä seuratko Maalikiä tai Shaafi’iä tai Al-Awzaa’iä tai (Sufiyaan) Ath-Thawria sokeasti. Oppikaa sieltä, mistä he oppivat.” Ja hän sanoi: ”Al-Awzaa’in mielipide, sekä Maalikin ja Abu Haniifan mielipiteet ovat pelkkiä oletuksia ja ne ovat minulle kaikki samaa. Sen sijaan todisteita on löydettävissä kerronnoista – ts. shar’i-todisteista.”

Ibn Taymiyyah sanoi: ”Kenenkään ei tule sokeasti seurata jotain tiettyä ihmistä kaikessa mitä hän määrää ja suosittelee, lukuun ottamatta Allahin Lähettilästä saws.” (Majmuu’ al-Fataawa, 23/382)

Rikkooko naiseen koskeminen wudhun?

”Mitä tulee wudhun rikkoutumiseen, se rikkoutuu ainoastaan silloin, jos koskee naiseen tuntien halua. Jos mies koskee naiseen halulla, tämä rikkoo hänen wudhunsa, olipa nainen sitten mahram tai ei-mahram. Sellainen koskettaminen, joka rikkoo wudhun, on fyysinen koskeminen ilman välissä olevia esteitä. Tämä on se, mitä oppineet ovat sanoneet. Ja Allah tietää parhaiten.”

Fataawa Shaikh ’Abd-Allah ibn Humayd, s. 48

”Tässä asiassa vahvin mielipide on se, että vaimoon koskeminen ei riko wudhua, ellei spermaa tule ulos. Tämä on Ibn Abbaasin mielipide, sekä myös Imam Ali bin Abi Talibin, Hasanin, Mujahidin, ja Qutadan mielipide. Se on myös Abu Haniifan madhab. Ibn Jariir tukee tätä lausuntoa, kuten myös at-Tabari ja Sheihk Al Islam ibn Taimiyyah. Tätä mielipidettä tukevat henkilöt käyttävät todisteena ’Aishan hadithia, jossa hän sanoo: ”Olin nukkumassa Allahin Lähettilään (saws) edessä ja jalkani olivat hänen qiblassaan (rukoussuunnassaan). Kun hän teki sujuud, hän koski minuun ja minä vedin jalkani pois, ja kun hän nousi ylös, ojensin ne takaisin.” (Bukhari, 328.)

He käyttävät myös hadithia, jossa ’Aisha sanoo: ”Eräänä iltana huomasin Allahin Lähettilään (saws) poistuneen sängystä, joten etsin häntä ja käteni osui hänen jalkapohjiinsa ja hän oli moskeijassa. Ne olivat lähellä toisiaan ja hän oli sanomassa ’Oi Allah, etsin suojaa Sinusta sinun vihaltasi ja rangaistukseltasi, ja pyydän tyytyväisyyttäsi ja anteeksiantoasi. Etsin suojaa siltä, mikä liitetään Sinuun valheellisesti ylistyksenä. Sinä olet niin, kuin olet ylistänyt itseäsi.” (Muslim, 486.)

An-Nawawi (shaafi’i-oppinut) sanoo selittäessään tätä hadithia, että hänen sanansa ”ja käteni osui hänen jalkapohjiinsa ja hän oli moskeijassa. Ne olivat lähellä toisiaan.” on todiste sille, joka sanoo että vaimoon koskeminen ei riko wudhua.

Sheikh Al Islam Ibn Taimiyyah sanoo, että Allahin sanat Koraanissa ”tai olette koskeneet naisiin” viittaa yhdyntään, kuten Ibn Abbaas ja muita arabien joukosta ovat sanoneet. Ali sekä muita ovat kertoneet tämän, ja se on jakeen oikea merkitys. Koraanissa tai sunnassa ei ole mitään, joka osoittaisi, että omaan vaimoon koskeminen rikkoisi wudhun. Muslimit koskivat vaimoihinsa koko ajan, eikä yksikään muslimeista kertonut, että Profeetta (saws) olisi määrännyt ketään tekemään wudhun naisiin koskemisen takia. (Majmu’ah Fatawa 21/401.)”

Islam Q&A

(Muwahhiduun)

Mitä minun tulisi vastata?

Mitä minun tulisi sanoa, jos minulta kysytään madhabistani?

Minulta kysytään usein, mikä madhabini (koulukuntani) on – olenko Hanbali vai Shaafi’i jne.? Tosiasiassa olen täysin tietämätön koko asiasta ja minulle on riittävää olla vain Muslimi; jos minulla on ongelma jonkin uskonnollisen asian suhteen, kysyn oppineilta. Mikä on sinun mielipiteesi?

Ylistys olkoon Allahille.

Sinulle on riittävää olla muslimi, joka seuraa sharii’aa. Mitä tulee Hanbali- tai Shaafi’i-koulukuntiin, sinun ei tarvitse rajoittaa itseäsi siihen. Niillä (neljällä) oppineella on korkea asema, joka on hyvin tunnettu koko ummassa; heidän sanojansa kirjoitettiin ylös ja niitä seurasivat heidän kumppaninsa ja seuraajansa, js niistä tuli koulukuntia, jotka tunnustettiin ja tunnettiin, vaikka he olivatkin samaa mieltä uskoon ja tawhiidiin liittyvissä asioissa. He olivat lähellä toisiaan myös pienemmissä asioissa, mutta saattoi käydä niin, että joku heistä ei ollut tietoinen jostain todisteesta (daliil) tai sen oikeasta tulkinnasta, joten hän teki ijtihaad ja antoi fatwoja ijtihaadiinsa perustuen. Hei eivät velvoittaneet muita noudattamaan sitä, mitä he sanoivat, mutta suurin osa heidän seuraajistaan omaksui lahkomaisia asenteita ja rajoittivat itsensä tietyn imaamin näkemyksiin vaikka ne olisivat olleet todisteiden vastaisia. He menivät hyvin pitkälle tulkitakseen tekstejä saadakseen ne tukemaan sitä, mitä itse ajattelivat. Tähän perustuen, neuvomme ’tavallista rivimuslimia’ kutsumaan itseään muslimiksi ja ohjaamaan ongelmalliset asiat kunnioitettaville oppineille sekä konsultoimaan sellaisten oppineiden teoksia, jotka ovat tunnettuja vilpittömästä omistautuneisuudestaan islamille ja muslimeille. Ja Allah tietää parhaiten.

al-Lu’lu’ al-Makiin min Fataawaa Ibn Jibriin, s. 30

Koirat ja niiden pitäminen

Abu Hurayrah kertoi Allahin Lähettilään (saws) sanoneen: ”Kuka tahansa, joka pitää koiraa, joka ei ole metsästykseen, paimentamiseen tai maanviljelyyn, kaksi qiraatia tullaan vähentämään hänen palkkiostaan joka päivä.”

Ibn ’Umar sanoi: ”Kuulin Allahin Lähettilään (saws) sanovan: ’Kuka tahansa, joka pitää koiraa, paitsi sellaista, joka on koulutettu metsästämään tai koiraa karjan paimentamiseen, hänen palkkionsa tulee vähenemään joka päivä kahdella qiraatilla.'” (al-Bukhaari, 5059; Muslim, 2941)

Shaykh Ibn ’Uthaymeen sanoi Sharh Riyaadh al-Saaliheenissa, 4/241:Koskien koirien pitämistä, tämä on haraam ja on itse asiassa suuri synti, koska siltä, joka pitää koiraa, lukuun ottamatta sellaisia joiden kohdalla on tehty poikkeus, tullaan vähentämään kaksi qiraatia palkkiostaan joka päivä.

Shaykh Ibn ’Uthaymeen (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi:.Jos talo on keskellä kaupunkia, ei ole mitään tarvetta pitää koiraa vartioimassa sitä, joten koiran pitäminen siihen tarkoitukseen tämänkaltaisissa tilanteissa on haraam eikä ole sallittua, ja se vähentää kaksi qiraatia henkilön palkkiosta joka päivä. Heidän tulisi hankkiutua eroon tästä koirasta eikä pitää sitä. Mutta jos talo on maaseudulla eikä lähistöllä ole ketään muita, silloin on luvallista pitää koiraa vartioimaan taloa ja sen asukkaita; talon asukkaiden vartioiminen on vielä tärkeämpää kuin karjan tai sadon vartioiminen.
Majmoo’ Fataawa Ibn ’Uthaymeen, 4/246

Ibn Maajah (3640) kertoi ’Ali ibn Abi Taalibilta että Profeetta (saws) sanoi: ”Enkelit eivät tule sisään taloon, jossa on koira tai kuvia.” (al-Albaani luokitteli tämän sahiihiksi Saheeh Ibn Maajah’ssa)

Profeetta (saws) sanoi: ”Jos koira nuolee jollekin teistä kuuluvaa astiaa, hänen tulee heittää pois sen sisältö ja pestä se seitsemän kertaa.”(Muslim, 418)

Abu Hurayrah kertoi että Allahin Lähettiläs (saws) sanoi: ”Astianne puhdistaminen, jos koira nuolee sitä, on pestä se seitsemän kertaa, joista ensimmäinen on mudalla.” (Muslim, 279.)

Shaykh al-Islam Ibn Taymiyah (olkoon Allah hänelle armollinen) sanoi:Koskien koiria, oppineilla on kolme eri mielipidettä:

1 – Että ne ovat taahir (puhtaita), jopa niiden sylki. Tämä on Maalikin mielipide.

2 – Että ne ovat najis (epäpuhtaita), jopa niiden turkki. Tämä on al-Shaafi’in mielipide ja toinen Ahmedilta kerrotuista mielipiteistä.

3 – Turkki on taahir, mutta sylki on najis. Tämä on Abu Haniifan mielipide, ja Ahmedin toinen mielipide.

Tämä on oikein mielipide. Joten jos koiran turkin kosteutta tulee jonkun vaatteisiin tai vartaloon, se ei tee niistä najis.
Majmoo’ al-Fataawa, 21/530.

Shaykh Ibn ’Uthaymeen sanoi:Koskien koiran koskettamista, mikäli siinä ei ole mitään märkää, se ei tee kädestä najis, mutta jos hän koskee sitä ja siinä on märkyyttä, tarkoittaa tämä sitä, että kädestä on tullut najis, monen oppineen mielipiteen mukaan, ja käsi on pestävä sen jälkeen seitsemän kertaa, joista yksi on mudalla.
Majmoo’ Fataawa Ibn ’Uthaymeen, 11/246