• info@helsinginmuslimit.fi
  • +358(0)45 882 5681

Väärinkäsitykset islamista

Väärinkäsitykset islamista

Islam ja terrorismi

Nykypäivänä valitettavasti islam yhdistetään vahvasti terrorismiin. Ikään kuin islam olisi sama asia kuin terrorismi. Ihmisillä on mielikuvia siitä, että islamia on levitetty miekalla, ja että ihmisiä on pakotettu hyväksymään islam. Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole näin. Islamissa ei ole käsitystä uskontoon pakottamisesta eikä ketään voi pakottaa uskomaan, sillä usko on ihmisen sydämessä, ja sydämet ovat Allahin määräyksen ja tahdon alla. Allah sanoo selvästi Koraanissa:

”Uskonnossa ei ole pakottamista, vaan oikea tie on selvästi erottunut harhasta…” (2:256)

Kun tarkastelemme miten islaminusko levisi historiassa, huomaamme, että se ei levinnyt ihmisten keskuudessa sotien ja verenvuodatuksen seurauksena. Islamilaisen valtion rajat ovat saattaneet laajentua sotien seurauksena, mutta ihmiset valitsivat islamin henkilökohtaisesti. Totta kai historia osoittaa sen, että muslimit ovat käyneet sotia esimerkiksi Roomaa, Persiaa ja Intiaa vastaan. Kuitenkin sen jälkeen kun nämä maat ja alueet valloitettiin ja liitettiin islamilaiseen valtioon, ja islamin laista tuli hallitseva, ihmiset alkoivat hyväksyä islamin ilman, että ketään pakotettiin siihen. Muslimit hallitsivat Egyptiä, Palestiinaa ja Libanonia 800 jaa. Näillä alueilla oli huomattavan suuria kristittyjen yhteisöjä aina vuoteen 1300 jaa. Muslimit hallitsivat Espanjaa 700 vuotta ja Intiaa yli tuhat vuotta. Suurin osa espanjalaisista ja intialaisista eivät hyväksyneet islamia, mutta hyvin moni heistä kuitenkin otti islamin vastaan omasta tahdostaan. Yksikään muslimisotilas ei milloinkaan historiassa astunut tänä päivänä väkiluvultaan suurimpaan muslimimaahan Indonesiaan, jossa on yli 200 miljoonaa muslimia. Islam levisi sinne kauppiaiden välityksellä samalla tavalla kuin se levisi Malesiaan ja Filippiineille. Kauppiaat tulivat eteläisestä Arabiasta kuten Omanista. He olivat tehneet kauppaa jo vuosisatoja ennen islamin tuloa, ja jatkoivat kaupan tekemistä islamin jälkeenkin. Näissä maissa asuneet ihmiset huomasivat muutoksen muslimikauppiaiden käytöksessä. Islam kehotti rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen, ja muslimikauppiaat olivat paras esimerkki näiden hyveiden harjoittamisesta. Yleensä kauppiaat mielletään joka puolella maailmaa hiukan epäluotettavina, ja usein he yrittävät myydä tuotteita, jotka eivät välttämättä ole kovinkaan laadukkaita. Islamin tulon jälkeen monet kansat huomasivat kuitenkin muslimikauppiaiden olevan äärimmäisen rehellisiä ja rehtejä heidän kaupankäynnissään. He kertoivat jos tuotteessa oli jotakin vikaa, ja antoivat alennusta tai jopa tuotteen ilmaiseksi, mikäli asiakas oli köyhä ja vähävarainen. He saattoivat tehdä vähemmän voittoa, mutta he olivat rehellisiä. Tämä teki ihmisiin suuren vaikutuksen. Samalla tavalla islam levisi Senegaliin, Nigeriaan ja Ghanaan, kun muslimit kävivät näissä maissa kauppaa islamin arvojen mukaisesti. Ihmiset hyväksyivät useissa maissa islamin omasta tahdostaan ilman, että maahan saapui koskaan yhtäkään islamilaista armeijaa. Uskonnon leviämisen syynä ei ole ollut miekka, verenvuodatus tai valloitukset, niin kuin länsimainen kirjallisuus valitettavan usein antaa ymmärtää, vaan uskonnon totuus ja loogisuus, sen puhtaat ja jalot arvot sekä muslimien oikeudenmukaisuus, rehellisyys ja äärimmäinen vilpittömyys.

Nykypäivänä Yhdysvalloissa noin 300-500 ihmistä hyväksyy islaminuskon joka päivä. Pakottaako joku heidät siellä kääntymään islamiin? Yhdysvallat on maa, jossa on uskonnonvapaus, ja jossa ketään ei pakoteta valitsemaan tiettyä uskontoa. Silti suuri joukko ihmisiä valitsee päivittäin siellä islamin uskonnokseen. Islam on tänä päivänä maailman nopeimmin kasvava uskonto. On väärin ja perusteetonta sanoa, että islamia olisi levitetty miekalla. Tällaisten syytöksien ilmapiiri kehittyi ristiretketkien aikoina, jolloin kristittyjä motivoitiin lähtemään Palestiinaan vapauttamaan Jerusalem muslimien vallasta. Ristiretkeläiset olivat niitä, jotka hyökkäsivät väkivalloin surmaten ihmisiä Turkista Palestiinaan asti olevilla alueilla. He eivät surmanneet pelkästään muslimeita vaan myös muita kristittyjä ja juutalaisia. Tuon ajan kristityt eivät kaikki kantaneet samaa uskomusta kuin roomalaiskatoliset kristityt. Oli useita kristittyjä lahkoja ja ryhmiä, joilla oli hyvinkin erilaiset uskomukset ja näkemykset kristinuskosta. Ristiretkeläiset eivät todellisuudessa olleet vapauttamassa pyhää maata, vaan he olivat kaappaamassa sen, koska se oli keskeinen alue silkin ja mausteiden kaupankäynnissä. Vaikka ristiretkeläiset saivat Jerusalemin vallatuksi muslimeilta hetkeksi, niin Allah nosti myöhemmin muslimien johtajaksi Salah ad-Diinin (Saladin), joka ajoi ristiretkeläiset Palestiinasta, ja alueen islamilainen hallinto säilyi. Historiassa oli aika, jolloin juutalaiset ajettiin pois Euroopasta, ja he pakenivat Espanjaan, ja saivat suojan muslimeilta. Moni juutalainen filosofi ja ajattelija asui Espanjassa muslimien hallinnon alaisuudessa eikä heitä alistettu tai kohdeltu vääryydellä. He oppivat tuona aikana muslimeilta muun muassa arabian kielen. Juutalaisia asui Jemenissä, Marokossa, Algeriassa ja monissa muissa muslimimaissa. Itse asiassa he olivat arabijuutalaisia, koska he puhuivat arabiaa, mutta heidän uskontonsa oli juutalaisuus. Myös kristittyjen suuria yhteisöjä oli asettunut Egyptiin. Historia osoittaa, että muslimit ovat olleet todella suvaitsevia juutalaisia ja kristittyjä kohtaan. Muslimit antoivat heidän asua maillaan, heitä suojeltiin ja heille annettiin oikeuksia eikä heitä kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Myöskään Intiassa, jonka kansasta suurin osa oli pakanoita ja monijumalaisia, muslimit eivät pakottaneet ketään islaminuskoon. Käsitys, että islamia olisi levitetty miekalla ja ihmisiä pakotettu tulemaan muslimeiksi, on virheellinen eikä pidä paikkaansa. Vaikka historia osoittaa, että sotia on aina ollut – ennen islamin syntyä ja sen jälkeenkin – tiedämme varsin hyvin, että muslimien käymät sodat ovat olleet oikeudenmukaisia ja inhimillisiä eikä niissä ole tapahtunut ihmisten kiduttamista tai uskontoon pakottamista.

Terrorismi on asia, jota Yhdysvaltojen hallitus on kuvaillut seuraavin sanoin: ”Terrorismi on uhka, joka on yksittäisten henkilöiden tai ryhmien poliittisessa tarkoituksessa käytetty väkivalta jonkin hallituksen tai vaikuttajan hyväksi, jossa kyseisten toimien tarkoitus on shokeerata ja järkyttää kohderyhmää.” Jos vertaamme tätä hyvinkin tarkkaa kuvausta historiassa käytyjen sotien luonteeseen, huomaamme, että se pätee jokaiseen maailmassa käytyyn sotaan. Etelä-Amerikan itsenäisyyssodat, Yhdysvaltain sisällissota, Ranskan vallankumous, maailmansodat sekä lukuisat muinaiset sodat ihmisen historiassa sisältävät tapahtumia, joihin tämä kuvaus pätee täysin. Voimme vetää tästä sellaisen johtopäätöksen, että nykyään vallalla olevan käsityksen mukaan terrorismia on kaikki sellainen väkivalta tai sodankäynti, minkä tietyt yhteiskunnat ovat määritelleet kunniattomaksi ja laittomaksi, kun taas sellainen väkivalta ja sodankäynti, jonka nämä yhteiskunnat näkevät kunniallisena ja aiheellisena ja heidän politiikkaa sekä hyötyjä ajavana, luokitellaan lailliseksi ja oikeutetuksi sodankäynniksi tai vapaustaisteluksi. Terrorismia on esimerkiksi viattomien ihmisten tappamisen räjähteillä, siviilien tai sotilaiden kiduttaminen ja ihmisoikeuksien rikkominen jonkin aatteen, ideologian tai uskonnon nimissä. Tällainen on todellakin terrorismia, jota islam vastustaa. Islam ei salli viattomien tappamista eikä ihmisten kiduttamista. Jos tarkastelemme Israelin valtion perustamista, vaikka maa on todellisuudessa nimeltään Palestiina ja kuuluu palestiinalaisille, löydämme eläviä esimerkkejä terrorismista ja räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista. Erilaiset sotilaalliset ryhmät ja tahot ovat saaneet ns. ”virallisen” luvan ja oikeutuksen Israelin juutalaiselta hallitukselta harjoittaa terrorismia Palestiinan kansaa vastaan. He käyttävät häikäilemätöntä väkivaltaa, ajavat ihmisiä ulos kodeistaan, sortavat ja murhaavat alueen alkuperäistä muslimikansaa. He ryöstävät muslimeita, valtaavat heidän kotinsa, asettuvat asumaan heidän tonteilleen ja laajentavat oman ”maansa” alueita valtionsa suostumuksella koko maailman silmien edessä. Tänä päivänä näitä juutalaisia valloittajia ja rikollisia pidetään monessa maassa oikeuden, hyvinvoinnin ja oikean uskonnon puolesta kamppailevina sotilaina, kun taas Palestiinan vapauden ja islaminuskon puolesta taistelevia sotilaita kutsutaan ”terroristeiksi”. Termillä ”muslimiterroristi”, joka on tänä päivänä yleisesti käytetty sana kansainvälisessä ja länsimaisessa mediassa, pyritään tahallisesti vääristämään islaminuskon kuvaa. Ikään kuin islam olisi sama asia kuin terrorismi. Aivan kuin muiden uskontojen nimissä ei harjoitettaisi terrorismia ja väkivaltaa. Mainitkaamme esimerkkinä katolilaisen IRA:n ja protestanttisten kristittyjen väliset taistelut, jotka ovat olleet syypää useiden kahviloiden ja julkisten rakennusten räjäyttämiseen ja ihmisten surmaamiseen. Miksi heitä ei mediassa ole kutsuttu katolisiksi, protestanttisiksi tai kristityiksi terroristeiksi? Myöskään kun Yhdysvaltojen Oklahomassa rikollinen räjäytti CIA:n päämajan, ei häntä kutsuttu kristityksi terroristiksi, vaikka iskussa kuoli 168 ihmistä. Siitä huolimatta, että iskuntekijä oli kristitty ja ilmiselvä terroristi, ei häntä kutsuttu kristityksi terroristiksi. Vaikka hän kuului tiettyyn uskontokuntaan, ei häntä kategorisoitu sen mukaan, vaan häntä kutsuttiin pelkästään terroristiksi. Tänä päivänä jos joku on syypää terroristiseen iskuun, ja hänellä on muslimitausta tai islamilainen nimi, kansainvälinen media nostaa hänet lähes välittömästi parrasvaloihin tuomitsemalla hänet islamilaiseksi terroristiksi. On väärin, että länsimainen media mustamaalaa islaminuskoa liittämällä sen terrorismiin. On myös hyvin kaksinaamaista länsimailta kutsua muslimeita terroristeiksi, mutta jos kristityn taustan omaava henkilö on syypää johonkin terroritekoon, räjähdykseen, kiduttamiseen tai ihmisoikeusrikkomukseen, niin häntä ei kutsuta kristityksi terroristiksi. Tämänkaltainen länsimaisten tiedotusvälineiden toimintamalli ja yksipuolisen näkökulman esittäminen maailmalla tapahtuvista konflikteista ja sodista tähtää selvästi globaaliin islamin kuvan vääristämiseen, ja on itsessään länsimaisten arvojen kuten uskonnonvapauden, vapaan median ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden vastaista.

Meidän tulisi olla tietoisia, että Egyptissä on esimerkiksi joitain muslimiryhmiä, jotka olivat mukana merkittävissä terroristisissa iskuissa, missä useita turisteja surmattiin. Tällaiset teot ovat ilmiselvästi terrorismia. On paljon musliminimiä kantavia ihmisiä, jotka tekevät tekoja, joilla ei ole mitään tekemistä islaminuskon kanssa. Esimerkiksi Filippiineiltä löytyy ryhmiä, jotka tekevät terroritekoja, sieppaavat ihmisiä, katkovat ihmisten päitä ja ottavat lunnaita anastaakseen ihmisiltä väärydellä rahaa itselleen. Tarkastellessamme heidän ikäänsä, voimme huomata, että monet heistä ovat harhaan eksyneitä lapsia. Meidän muslimien tulisi myöntää, että monet muslimit ovat itse osittain syypää siihen, mitä islamista puhutaan maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi Algeriassa oli hallituksen vastainen ryhmä, jota pidettiin islamilaisena liikkeenä, mutta kun asiaa tutkittiin tarkemmin, oli hyvin selvää, että heidän tekonsa olivat hyvin kaukana islamin periaatteista. Heidän toimintansa oli hyvin vahingollista islamille, sillä he surmasivat viattomia siviileja ja maansa kansalaisia islaminuskon ja periaatteiden nimissä. Allah sanoo Koraanissa:

”Jos joku tappaa yhden ihmisen muuten kuin kostaakseen murhan tai estääkseen pahuuden leviämisen maassa, on kuin hän olisi tappanut kaikki ihmiset…” (5:32)

Islam vastustaa vahvasti aiheetonta väkivaltaa ja surmaamista. Islamissa on tiukat säännöt koskien konflikteja ja sotia. Islamin laki määrittelee tarkoin miten muslimisotilaan tulisi toimia sotatilanteessa, kenet hän saa surmata ja miten hänen tulisi toimia vastapuolen vankien kanssa. Islam esimerkiksi kieltää naisten, lapsien ja viattomien tappamisen. Ihmisen kiduttaminen on myös täysin kiellettyä. Islamilaisessa taistelussa eli Jihadissa muslimisotilas kamppailee, jotta Allahin sana olisi korkein. Hän sotii uskontonsa, maansa ja kansansa puolesta aseistettuja vihollisia vastaan.  Sotiminen niitä vastaan, jotka ovat varustatutuneet aseisiin surmatakseen muslimeita, on täysin sallittua islamissa. Muslimisotilas puolustaa tällöin oikeutetusti muslimihenkiä, omaisuutta, uskontoa ja maata.

Tänä päivänä maailmalla käydään paljon sotia, ja terroristisia ja aseellisia konflikteja ilmenee joka puolella – niin muslimimaissa kuin muitakin uskontoja edustavissa maissa. Jos katsomme taakse kauas ihmisen historiaan, näemme, että sota ja verenvuodatus ovat asioita, jotka ovat vallinneet ihmisten keskuudessa kautta aikojen; itse asiassa siitä lähtien kun ihminen on maan päällä kulkenut. Ensimmäinen ihmisen tekemä veriteko maan päällä oli Aatamin pojan Kainin tekemä murha, kun hän surmasi veljensä Abelin. Tästä ensimmäisestä maan päällä tapahtuneesta murhasta mainitsee sekä Koraani että Raamattu. Profeetta Muhammad (rauha ja Allahin siunaus hänelle) on sanonut:

”Ketään ihmistä ei surmata vääryydellä ilman, että vastuu tästä rikoksesta asetetaan Aatamin ensimmäiselle pojalle, jonka teon vuoksi (murhan) maan päällä tapahtuu tappamista.” Allah mainitsee Koraanissa:

”Tämän vuoksi (Kainin murhan) me säädimme israelilaisille, että jos joku tappaa yhden ihmisen muuten kuin kostoksi tai rangaistakseen maan päällä tapahtuvasta pahuudesta, on kuin hän olisi tappanut kaikki ihmiset, mutta jos joku virvoittaa hänet henkiin, on kuin hän olisi virvoittanut kaikki ihmiset henkiin. Lähettiläämme toivat heille selviä merkkejä, mutta senkin jälkeen monet heistä tekevät maassa pahaa” (5: 32)

Terrorisminvastaisen sodankäynnin seurauksena useat maat ovat syyllistyneet kansainvälisten ihmisoikeussopimusten rikkomiseen, sotarikoksiin ja omien perustuslakiensa vastaisiin toimiin. Qatarilaisen Al-Jazeera uutiskanavan sekä useiden ihmisoikeusaktivistien kautta on tullut julkisuuteen monia tapauksia siitä, miten länsimaalaiset ”demokratian” ja ”tasa-arvon” puolesta taistelevat sotilaat toistuvasti ylittävät inhimillisyyden rajoja  heidän terrorisminvastaisessa sodassaan. Irakissa länsimaisten valtioiden sotilaat ovat raiskanneet ja pahoinpidelleet useita alaikäisiä tyttöjä. Tuhansia viattomia siviilejä on surmattu ja kidutettu. Miksi länsimainen media ei koskaan mainitse tästä tai jos mainitsee, niin siihen ei juuri kiinnitetä ollenkaan huomiota? Ajatelkaa jos muslimivaltiot lähtisivät tuhansien kilometrien päähän länsimaihin taistelemaan uskonsa ja aatteidensa puolesta ”terrorismin” kitkemisen nimissä, ja heidän sotilaansa päätyisivät raiskaamaan kristittyjä naisia heidän maissaan. Miten maailma suhtautuisi jos muslimivaltiot perustaisivat salaisia vankiloita ympäri maailmaa, joissa kidutetaan länsimaalaisia sotilaita, halvennetaan kristinuskoa, ulostetaan raamattujen päälle, usutetaan koiria alastomien vankien kimppuun ja toimitaan kaikkien kansainvälisten sopimusten ja ihmisoikeusperiaatteiden vastaisesti? On selvää, että jokaisessa uskonnossa on omat ääripäänsä, ja myös muslimien parissa on paljon yksittäisiä ihmisiä ja ryhmiä, jotka tulkitsevat uskontoa väärin tai käyttävät sitä omien henkilökohtaisten hyötyjensä ja poliittisten tarkoitusperien saavuttamiseksi. Tämä pätee myös länsimaihin ja kristittyihin, jotka ovat ylittäneet inhimilliset rajat monessa muslimimaassa, ja syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin. He ovat heittäneet kansainväliset lait ja sopimukset roskiin globaalin terrorisminvastaisen operaation nimissä. Onko terrorisminvastaisen taistelun verukkeella sallittua rikkoa ihmisyyden periaatteita? Pyhittääkö tarkoitus keinot kun puhutaan terrorisminvastaisesta sodasta? Nämä ovat kysymyksiä, joita meidän kaikkien olisi syytä pohtia syvällisesti.

Kaikesta huolimatta Allah on totisesti kirjoittanut ihmisen osaksi sodan tuomiopäivään asti. Sota on vallinnut maailmankaikkeuden luomisen alusta asti uskon ja epäuskon välillä. Se millä nimityksellä historiassa ja nykypäivänä uskovia miehiä ja naisia surmataan, kidutetaam ja pahoinpidelllään – tapahtuipa tämä terrorismin, kristinuskon, kommunismin tai demokratian nimissä, niin Luojamme tuomitsee jokaisen ihmisen sen mukaan, mitä hän ansaitsee. Jokainen ihminen astuu yksin maailmankaikkeuden Herran, Jumalan, eteen ylösnousemuksen päivänä, ja tekee tiliä jokaisesta teostaan päivänä, jonka pituus on viisikymmentätuhatta vuotta. Luojamme on sanonut viisaassa Koraanissa:

”Pelätkää päivää, jolloin teidät palautetaan Allahin luo. Silloin jokainen sielu saa ansaitsemansa mukaan eikä heitä kohdella epäoikeudenmukaisesti.” (2: 281)