• info@helsinginmuslimit.fi
  • +358(0)45 882 5681

Synnit ja kielletyt asiat

Synnit ja kielletyt asiat

-Viisi ehtoa, joiden täyttymisen jälkeen synneistä ei ole mitään haittaa
-Minkälainen puhe on juoruamista
-Tilanteet jolloin ghiiban tekeminen on sallittua
-Ghiibah ja namiimah
Ahl al-bid’asta ei ole ghiibaa
-Jos joku tulee kertomaan sinulle ilkeämielisiä juoruja
-Ylpeys ja ylimielisyys
– Joka on (joidenkin) ihmisten kaltainen on yksi heistä


Viisi ehtoa, joiden täyttämisen jälkeen synneistä ei ole mitään haittaa

Ibraahiim ibn Adhamin neuvo

Eräs mies tuli Ibraahiim ibn Adhamin, olkoon Allah häneen tyytyväinen, luokse, ja sanoi: ”Abu Ishaaq, minä en kykene hallitsemaan alempaa itseäni. Ole ystävällinen ja anna minulle jotain joka auttaisi minua siinä.”

”Jos hyväksyt viisi ehtoa,” Ibraahiim sanoi , ”ja pystyt laittamaan ne käytäntöön, niin sinun tottelemattomuutesi ei tule aiheuttamaan sinulle mitään ongelmia.”

”Kerro minulle mitä ne ovat, oi Abu Ishaaq!”

”Ensimmäinen on, että kun haluat olla tottelematon Allahia kohtaan, et syö mitään mitä Hän antaa elantona.”

”Mutta kuinka minä sitten saisin mitään syötävää? Kaikki maassa on Häneltä!”

”Joten onko oikein syödä Hänen elantoaan ja olla samaan aikaan tottelematon Häntä kohtaan?”

”Ei, ei ole. Mikä on toinen ehto?”

”Kun haluat olla tottelematon Häntä kohtaan, mene pois Hänen maaltaan.”

”Tämä on vielä vaikeampi!” Huudahti mies. ”Missä minä sitten asuisin?”

”Onko oikein syödä Hänen elantoaan ja elää Hänen maallaan, ja sitten olla tottelematon Häntä kohtaan?” kysyi Ibraahiim.

”Ei, ei ole. Mikä on kolmas ehto?”

”Kun haluat olla Hänelle tottelematon siitä huolimatta että syöt Hänen elantoaan ja elät Hänen maallaan, niin etsi sellainen paikka missä Hän ei näe sinua, ja ole tottelematon Häntä kohtaan siellä.”

”Mitä tarkoitat, Ibraahiim? Hän tietää kaiken mitä tapahtuu kaikkein salaisimmissakin paikoissa!”

”Joten onko oikein olla tottelematon Häntä kohtaan vaikak syöt Hänen elantoaan ja elät Hänen maallaan ja tiedät, että Hän näkee kaiken mitä teet?”

”Ei tosiaankaan ole,” mies vastasi. ”Kerro minulle neljäs ehto.”

”Että kun Kuoleman enkeli saapuu ottamaan sielusi, sanot hänelle ’Anna minulle lykkäys jotta voin katua ja tehdä oikeamielisiä tekoja Allahille.’ ”

”Mutta ei hän tule kuuntelemaan minua!”

”Sitten jos et pysty pitämään kuolemaa loitolla tarpeeksi kauan jotta ehtisit katua, ja tiedät että kun se tulee, ei ole mitään lykkäystä, niin kuinka sitten voit toivoa pelastuvasi?”

”Mikä on viides?”

”Että kun Tulen enkelit tulevat luoksesi viedäkseen sinut Tuleen, et mene heidän mukanaan.”

”He tulevat ottamaan minut pidinpä siitä tai en!” mies huudahti.

”Joten kuinka voit toivoa pelastuvasi?”

” Riittää, riittää, Ibraahiim! Pyydän Allahin anteeksiantoa ja käännyn Hänen puoleensa!”

Tämän miehen katumus oli vilpitön ja siitä hetkestä lähtien hän oli peräänantamaton palvonnassaan ja vältti epätottelevaisuuden tekoja siihen päivään asti, jona hän kuoli.

Otettu kirjasta The Day of Rising, julkaissut Dar al-Taqwa Ltd. 1997

http://sisters.islamway.com/modules.php?name=News&file=article&sid=796


Minkälainen puhe on juoruamista?

Minkälainen puhe on namiimaa, juoruamista?

(Katso myös aiheet Ghiibah ja namiimah ; Tilanteet, joissa ghiiban tekeminen on sallittua ; Ahl Al-Bid’asta ei ole ghiibaa sekä Mitä tehdä, jos joku tulee kertomaan sinulle ilkeämielisiä juoruja? )

Namiiman yleisin määritelmä on kertoa joillekin ihmisille, mitä toiset ovat sanoneet heistä, aiheuttaakseen ongelmia heidän välilleen.

Ibn Hajar Al-Haythami sanoi kirjassaan Az-Zawaajir ’an Iqtiraaf Al-Kabaa’ir: ”Al-Ihyaa’ssa lukee:

’Se ei rajoitu (ainoastaan) siihen, vaan se tarkoittaa minkä tahansa paljastamista, mikä saattaa satuttaa tai loukata jotakuta mikäli se paljastetaan, olipa loukkaantuva sitten se henkilö josta puhutaan, tai henkilö joka kuulee juorun, tai joku kolmas osapuoli; ja paljastettiinpa se sitten sanallisesti, kirjallisesti tai vihjeen tai eleen kautta; ja olipa eteen päin kerrottava asia sitten teko, sana, virhe, puute puheenaiheena olevassa henkilössä tai jossakussa muussa. Namiiman määritelmä on salaisuuksien paljastaminen sekä sellaisen eteen päin kertominen, mitä ei ole sopivaa kertoa eteen päin.

Näin ollen meidän tulisi pysyä hiljaa ja pidättäytyä kertomasta kaiken mitä näemme ihmisten tilanteista, ellei siitä puhuminen tuo jotain hyötyä jollekin muslimille tai pidä loitolla jotain pahaa .

Esimerkiksi jos näet jonkun ottavan jotain jonkun muun omaisuudesta, niin sinun on toimittava todistajana sille – toisin kuin mikäli näet jonkun piilottavan omaa rahaansa, jolloin siitä puhuminen olisi namiimaa ja toisen ihmisen salaisuuksien kertomista. Jos se, mistä puhutaan, on jokin vika tai puute puheenaiheena olevassa henkilössä, niin silloin tämä on sekä ghiibaa että namiimaa.’ ”

(Az-Zawaajir, no. 252: An-Namiimah)

Al-Hasan Al-Basri sanoi:

”Se, joka kertoo sinulle ilkeämielisiä juoruja, tulee kertomaan ilkeämielisiä juoruja sinusta. Tämä ilmentää sitä että sellaista henkilöä, joka levittää ilkeämielisiä juoruja, tulisi vihata, eikä häneen tule luottaa eikä uskoa häntä . Kuinka häntä ei voisi vihata kun hän kieriskelee valehtelemisessa, pahanpuhumisessa, solvaamisessa, pettämisessä, vilpillisyydessä, kadehtimisessa, ongelmien levittämisessä ihmisten välillä, sekä huijaamisessa? Hän on yksi niistä, jotka yrittävät vaurioittaa niitä siteitä jotka Allah on määrännyt ylläpidettäviksi, ja jotka levittävät pahuutta maassa. Allah sanoi:

Totisesti (syytöksen) tie on ainoastaan niitä vastaan, jotka sortavat ihmisiä ja kapinoivat maassa ilman oikeutusta; sellaisille tulee olemaan tuskallinen rangaistus.’ [Ash-Shuura 42:42]

– ja se, joka levittää ilkeämielisiä juoruja, on yksi niistä.”


Tilanteet, jolloin ghiiban tekeminen on sallittua

Milloin on sallittua tehdä ghiibaa?

(Katso myös aihe Ahl Al-Bid’asta ei ole ghiibaa )

Al-Nawawi sanoi kirjassaan Sharh Sahiih Muslim:

”Mutta ghiibah (henkilöstä puhuminen hänen poissa ollessaan) on sallittua, jos se tapahtuu jostain laillisesta (shar’i-) tarkoituksesta, jotka pitävät sisällään kuusi syytä:

1. Epäoikeudenmukaisesta kohtelusta valittaminen.

Henkilön, jolle on tehty vääryyttä, on sallittua valittaa hallitsijalle tai tuomarille, tai muille ihmisille joilla on arvovaltaa tai voimaa asioida häntä väärin kohdelleen henkilön kanssa.

2. Tavoite auttaa tai muuttaa jokin paha teko ja tuoda syntinen takaisin oikealle tielle.

Joten hän voi sanoa henkilölle, jonka toivoo voivan auttaa: ”Se ja se tekee sitä ja tätä, joten yritä pysäyttää hänet”, jne.

3. Uskonnollisen määräyksen tai fatwan tavoitteleminen.

Jolloin henkilö sanoo muftille: ”Se ja se on kohdellut minua huonosti tekemällä niin ja näin; onko hänellä oikeutta tehdä niin? Kuinka voin hoitaa tämän asian ja suojata itseni hänen väärinkäytökseltään?’ jne. Tämä on sallittua jos sille on tarve. On parempi olla mainitsematta henkilön nimeä tai suhdetta tähän henkilöön, ja sanoa ”Eräs teki niin ja niin”, mutta nimen sanominen on sallittua johtuen hadiithista, jossa Hind sanoi ”Abu Sufiyaan on pihi mies.”

4. Muslimien varoittaminen jostain pahasta.

Tämä voi ottaa useita muotoja, kuten kertojien, todistajien tai kirjoittajien virheiden mainitseminen. Tämä on luvallista oppineiden yhtämielisyydellä. Ja totisesti se on pakollista suojellakseen sharii’aa. Se pitää sisällään myös vikojen kuvailemisen silloin kun häntä konsultoidaan (jostain ihmisestä, vakavan syyn takia, kuten kaupankäynti, avioliitto jne.), sekä ääneen puhumisen jos näkee jonkun ostavan viallisia tuotteita, tai orjan, joka varastaa, juo alkoholia, tekee zinaa jne. Hänen tulisi sanoa ostajalle jos hän ei ole huomannut näitä asioita. Tämä tehdään vilpittömänä neuvonantona, ei loukkausta ja turmellusta aiheuttaakseen. Myöskin jos näet tiedon etsijän käyvän useasti sellaisen henkilön luona, joka on moraaliton ja seuraa uudistuksia, ja hän ottaa häneltä tietoa, ja pelkäät että se saattaa vahingoittaa häntä, sinun on neuvottava häntä selittämällä hänelle tilanne, tavoitteenasi tarjota vilpittömiä neuvoja. Jos näet valta-asemassa olevan henkilön, joka ei pysty suoriutumaan siitä kunnolla koska hän ei ole pätevä siihen tai koska hän on korruptoitunut, sinun tulee kertoa sille, jolla on valtaa häneen, ja selittää, millainen hän oikeasti on, jotta hän ojentaa häntä. Tämä ei ole ghiibaa, ja on pakollista oikaista asioita.

5. Jos joku henkilö avoimesti tekee moraalittomia tekoja tai seuraa bid’aa.

Kuten alkoholin juominen, ihmisten omaisuuden väärinkäyttö, kohtuuttomien verojen/maksujen kerääminen, kielletyistä teoista vastaaminen jne. On luvallista puhua siitä, mitä hän tekee julkisesti, mutta ei ole luvallista puhua muista asioista, ellei sille ole toista syytä.

6. Tunnistamis-tarkoituksessa.

Jos joku on tunnettu tietyllä kutsumanimella, kuten al-a’mash (reuma-silmäinen), al-a’raaj (rampa), al-azraq (sininen), al-qasiir (lyhyt), al-a’maa (sokea), al-aqta’ (jolta puuttuu jokin ruumiinjäsen), jne. Tämä on luvallista tunnistamis-tarkoituksessa, mutta on haraam käyttää sellaisia nimiä tarkoituksena vähätellä sellaista henkilöä, ja jos heidän tunnistamisensa on mahdollista muita sanoja käyttäen, niin se on parempi. Ja Allah tietää parhaiten.”

Mutta jos jostain henkilöstä puhuminen ei palvele mitään hyödyllistä tarkoitusta, tai tavoitteena on vitsailla hänen kustannuksellaan tai paljastaa hänet, niin tämä on ghiibaa, eikä ole sallittua.


Ghiibah ja namiimah

Giibah ja namiimah – pahanpuhuminen ja juoruilu

Abu Hurairah kertoi Allahin Lähettilään (saws) sanoneen: ”Tiedättekö, mitä ghiibah (selän takana puhuminen) on?” He sanoivat: ”Allah ja Hänen Lähettiläänsä tietävät parhaiten.” Hän sanoi: ” Kun sanotte veljestänne jotain sellaista, mistä hän ei pidä.” He sanoivat: ”Mitä jos se, mitä sanon veljestäni on totta?” Hän (saws) sanoi: ”Jos se on totta, olet tehnyt hänestä ghiibah, ja jos se ei ole totta, olet panetellut häntä (buhtaan).” (Muslim, 2589)

Hudhayfah kertoi että Allahin Lähettiläs (saws) sanoi: ”Yksikään juorujen levittelijä ei tule astumaan Paratiisiin.” (Bukhaari, Muslim)

Abu Barzah al-Aslami sanoi Allahin Lähettilään (saws) sanoneen: ”Oi te, jotka olette sanoneet uskon sanat, mutta usko ei ole todella tullut sisään sydämiinne! Älkää tehkö ghiibah toisista muslimeista älkääkä etsikö heidän virheitään. Sillä joka etsii heidän virheitään, Allah tulee etsimään hänen virheensä, ja jos Allah etsii jonkun virheet, Hän tulee paljastamaan hänet vaikka hän olisi omassa kodissaan .” (Ahmed, 19277; Abu Dawuud, 4880; al-Albaani sanoi sen olevan sahiih kirjassa Sahiih Abi Dawuud, 4083)

Anas kertoi että Allahin Lähettiläs (saws) sanoi: ”Kun minut vietiin ylös taivaisiin (al-mi’raaj), kuljin joidenkin ihmisten ohi, joilla oli kupariset kynnet, joilla he raapivat kasvojaan ja rintojaan. Sanoin ’Keitä nämä ihmiset ovat, oi Jibriil?’ Hän sanoi ’Nämä ovat niitä, joilla oli tapanaan syödä ihmisten lihaa (ts. tehdä heistä ghiibaa) ja häpäistä heidän kunniaansa.'” (Bukhaari, 6095; Abu Dawuud, 4253)

Profeetta (saws) sanoi: ”Yksikään namiiman (ilkeämielisten juorujen) levittäjä ei tule astumaan sisään Paratiisiin.””Yksikään salakuuntelija Toisen version mukaan (qattaat; henkilö, joka kuuntelee salaa toisten keskustelua ja sitten juoruaa siitä).” (Bukhaari, 6056; Muslim, 105)

Ibn ’Abbaas kertoi että Profeetta (saws) sanoi: ”.Joka kuuntelee muiden ihmisten keskusteluja kun he eivät pidä siitä, hänelle tullaan kaatamaan sulaa lyijyä korviinsa Ylösnousemuksen päivänä.” (Bukhaari, 7042)

Abu Hurairah kertoi Allahin Lähettilään (saws) sanoneen:

”Joka on tehnyt veljeään kohtaan vääryyttä hänen kunniaansa tai johonkin muuhun liittyen, etsiköön anteeksiantoa tänään, ennen kuin ei ole dinaaria eikä dirhamia (ts. Tuomiopäivänä), ja jos hänellä on mitään hyviä tekoja tilillään, niitä otetaan häneltä suhteessa hänen tekemäänsä vääryyteen, ja jos hänellä ei ole hyviä tekoja, niin hänen vastapuolensa pahoja tekoja otetaan ja lisätään hänen taakkaansa.” (Bukhaari, 2317)

– Enemmistö oppineista sanoo tämän tarkoittavan sitä, että ghiiban tekijän tulee pyytää Allahilta anteeksiantoa sekä itselleen että henkilölle, josta on puhunut, ja hänen on parempi olla kertomatta kyseiselle henkilölle.

Abu Hurairah kertoi että Profeetta (saws) sanoi: ”Muslimi on toisen muslimin veli; hän ei petä häntä, valehtele hänelle eikä hylkää häntä. Koko muslimi on pyhä hänen muslimitoverilleen -hänen kunniansa, omaisuutensa ja hänen verensä. Taqwa on täällä. Siinä on riittävästi pahaa miehelle jos hän halveksii veljeään .” (Muslim, 4650; al-Tirmidhi, 1850)

Ibn ’Abbaas kertoi että Allahin Lähettiläs (saws) kulki kahden haudan ohi ja sanoi: ”Heitä rangaistaan, mutta heitä ei rangaista mistään sellaista, jota olisi ollut vaikea välttää. Yhdellä heistä oli tapanaan kulkea levittämässä ilkeitä juoruja (namiimah), ja toinen ei yrittänyt varoa saamasta virtsaa päälleen ollessaan tarpeillaan.” (Bukhaari, 213; Muslim, 292) Ahmedin version mukaan ”Ja mitä tulee toiseen, häntä rangaistaan ghiibasta.” (Ahmed, 5/35)

Nawfal ibn Masaahiq kertoi Sa’iid ibn Zaydilta että Profeetta (saws) sanoi : ” Kaikkein yleisin ribaa’ (koron kiskominen) on liiallisuuksiin meneminen puhuttaessa muslimin kunniasta ilman oikeutta.” (Adu Dawuud)

Profeetta (saws) sanoi: ”Muslimi ei herjaa, kiroa, eikä puhu ruokottomasti tai röyhkeästi.” (al-Tirmidhi, joka sanoi sen olevan ghariib hasan hadiith; al-Albaani sanoi sen olevan sahiih)

Allahin Lähettiläs (saws) sanoi: ”Joka peittää muslimin viat, Allah tulee peittämään hänet Tuomiopäivänä.” (Bukhaari, Muslim)

Abu Hurairah kertoi Profeetan (saws) sanoneen :

Varokaa epäilyksiä, sillä epäilys on kaikkein valheellisinta puhetta.Älkää salakuunnelko, älkää vakoilko toisianne, älkää kadehtiko toisianne, älkää hylätkö toisianne, älkääkä vihatko toisianne. Olkaa, oi Allahin orjat, veljiä.”

(Bukhaari, 5144; Muslim, 2563)

Profeetta (saws) on sanonut:

”Jos etsitte ihmisten virheitä, tulette turmelemaan heidät, tai lähes turmelemaan heidät.” (Abu Dawood, 4888; al-Albaani sanoi sen olevan sahiih, Sahiih Abi Dawuud, 4088)

Abu Hurairah kertoi Profeetan (saws) sanoneen: ”Kun kaksi ihmistä solvaa toisiaan, se, joka aloittaa sen on syntinen, niin kauan kuin se, jolle tehdään väärin ei astu rajan yli.” (Muslim, 2587)

Ja Ibn Mas’uud kertoi että Profeetta (saws) sanoi:

”Enkö kertoisi teille, mitä vääryys on? Se on namiimaa (juoruilemista); sen kertomista, mitä ihmiset sanovat.” (Muslim)

Katso myös aiheet Mitä tehdä, jos joku tulee kertomaan sinulle ilkeämielisiä juoruja? ; Minkälainen puhe on juoruamista sekä Tilanteet, joissa ghiiban tekeminen on sallittua


Ahl al-bid’asta ei ole ghiibaa

(Katso selitys sille, mikä on ghiibaa )

Al-Laalkaani kertoi, omilla kertojaketjuillaan, joidenkin salafien sanoja tällaisista tapauksista:

– Hän kertoi al-A’mashilta että Ibraahiim sanoi: ”Ei ole ghiibaa koskien sellaista, joka seuraa bid’aa.” (ts. hänestä puhumista ei lasketa ghiibaksi)

– Hän kertoi al-Hasan al-Basrin sanoneen: ”On kolme (ihmistä), joilla ei ole suojaa ghiibalta; yksi heistä on se, joka seuraa bid’aa ja on äärimmäinen bid’assaan.”

– Hän kertoi Hishaamilta että al-Hasan sanoi: ”Ei ole ghiibaa sellaisen tapauksessa, joka seuraa bid’aa tai tekee pahaa.”

– Hän kertoi että al-Hasan sanoi: ”Bid’an ihmisten tapauksessa ei ole ghiibaa.”

– Hän kertoi että Kathiir Abu Sahl sanoi: ”On sanottu, ettei ole mitään loukkaamattomuutta ihmisille, jotka seuraavat omia mielijohteitaan ja halujaan.”

(I’tiqaad Ahl al-Sunnah, 1/140)


Jos joku tulee kertomaan sinulle ilkeämielisiä juoruja

Mitä tulee tehdä, jos joku tulee kertomaan sinulle ilkeämielisiä juoruja?

(Katso myös aihe Minkälainen puhe on juoruamista )

Ibn Hajar al-Haythami sanoi kirjassaan al-Zawaajir ’an Iqtiraaf al-Kabaa’ir:

”Ihmisen, joka kuulee jotain ilkeämielistä juorua (namiimah), kuten että hänelle sanotaan ’Se ja se sanoi näin sinusta’ tai ’hän teki näin sinulle’, on tehtävä kuusi asiaa:

1 – Hänen ei tule uskoa siihen, sillä se, joka levittää namiimaa on faasiq (pahantekijä) oppineiden yhtämielisyyden mukaan, ja Allah sanoo:

”Oi te, jotka uskotte! Jos faasiq tulee luoksenne uutisten kanssa, vahvistakaa se, jottette tietämättänne vahingoita joitain ihmisiä, ja sitten saisi katua sitä, mitä teitte.” [al-Hujuraat 49:6]

2 – Hänen tulee käskeä häntä olemaan toistamatta pahaa tekoaan, joka on paha niin uskonnollisessa kuin maallisessakin merkityksessä.

3 – Hänen tulee vihata häntä Allahin takia jos hän ei näytä mitään katumisen merkkejä.

4 – Hänen ei tule ajatella pahaa siitä, kenestä se sanottuun, sillä hän ei tiedä, onko se henkilö todella sanonut tai tehnyt niin.

5 – Sen, mitä hänelle on kerrottu, ei pidä saada häntä vakoilemaan muita tai etsimään heidän virheitään vahvistaakseen sen, mitä on sanottu, sillä Allah sanoo:

”Välttäkää epäilyksiä, totisesti jotkut epäilykset ovat syntiä. Älkääkä vakoilko.” [al-Hujuraat 49:12]

6 – Hänen ei tule hyväksyä itselleen sitä, mitä hän on käskenyt toista henkilöä olemaan tekemättä, joten hänen ei tule kertoa tätä ilkeämielistä juorua eteen päin ja sanoa ”Se ja se kertoi minulle tämän”, muuten hänkin syyllistyy juoruamiseen ja selän takana puhumiseen, ja hän tekee sitä, mitä käski jotakuta muuta olla tekemättä.”

’Umar ibn ’Abd al-’Aziiz, olkoon Allah hänelle armollinen, sanoi jollekulle, joka kertoi jonkin ilkeämielisen juorun hänelle: ”Jos haluat, voimme tutkia asiaa. Jos sinä valehtelet, olet yksi niistä, jotka on mainittu jakeessa ’Jos faasiq tulee luoksesi uutisen kanssa.’ [al-Hujuraat 49:6 ]; ja jos kerrot totuuden, olet yksi niistä, jotka on mainittu jakeessa ’ Panettelija, joka kulkee levittämässä juoruja’ [al-Qalam 68:11] . Tai jos haluat, annamme sinulle anteeksi.” Hän sanoi ”Anna minulle anteeksi, oi Amiir al-Mu’miniin (Uskovaisten johtaja), en ikinä tee sitä uudelleen.”


Ylpeys ja ylimielisyys

’Abdullaah ibn Mas’uud kertoi Allahin Lähettilään (saws) sanoneen: ”.yksikään ei tule astumaan sisään Paratiisiin, jolla on sydämessään sinapinsiemenen verran ylpeyttä.” (Muslim, 165)

Ja toisessa versiossa : ”Se, jolla on sydämessään sinapinsiemenen verran ylpeyttä, ei tule astumaan Paratiisiin.” (Muslim, 166)
Mutta mitä tällä ylpeydellä tarkoitetaan? Sen selitys löytyy kolmannesta ’Abdullaah ibn Mas’uudin kertomasta hadiithista:

Hän kertoi Allahin Lähettilään (saws) sanoneen: ”Se, jolla on sydämessään sinapinsiemenen verran ylpeyttä, ei tule astumaan Paratiisiin.” Joku sanoi: ”Totisesti ihminen rakastaa sitä, että hänen pukunsa ja kengät ovat hienoja.” Profeetta (saws) vastasi: ”Totisesti Allah on Kaunis ja rakastaa kauneutta.” Ylpeys tarkoittaa totuuden hylkäämistä ja muiden halveksimista .

Ja Abu Hurairah kertoi että eräs kaunis mies tuli Profeetan (saws) luokse. Hän sanoi: ”Oi Allahin Lähettiläs, minä olen mies, joka pitää kauneudesta, ja minulle on annettu sitä, kuten näet. Enkä pidä siitä, että kukaan ylittää minut (kauneuden suhteen).” Kenties hän sanoi ”Edes sandaalini nauhassa”, tai ”edes sandaalini hihnassa”. ”Onko se ylpeyttä?” Hän (saws) vastasi: ”Ei, ylpeys on totuuden hylkäämistä ja ihmisten halveksimista .” (Abu Dawuud, 4081)

Ylpeiden rangaistus:

’Amr ibn Shu’aib kertoi isänsä ja isoisänsä kautta, että Profeetta (saws) sanoi:

”Tuomiopäivänä ylpeät (ylimieliset) tullaan keräämään yhteen kuin muurahaiset ihmisten muodossa. Nöyryytys tulee valtaamaan heidät kaikilta puolilta. Heidät tullaan ajamaan Helvetissä olevaan Balwas-nimiseen vankilaan; kuumin tuli nousee heidän ylitsensä ja heille annetaan juotavaksi Helvetin asukkaiden mehua.”

(Tirmidhi, 2492; al-Albaani sanoi sen olevan sahiih kirjassa Sahiih al-Tirmidhi, 2025)


Tällaisen ylpeyden tyyppejä ovat mm. seuraavat:

1 – Totuuden hylkääminen ja kieltäytyminen sen hyväksymisestä.

2 – Itsensä ihaileminen ulkonäön, omaisuuden jne. takia, jolloin ihminen tuntee itsensä muita ylempiarvoisemmaksi.

Abu Hurairah kertoi Profeetan (saws) sanoneen: ”Kun eräs mies oli kävelemässä laahaten vaatteitaan ylpeillen, hiukset hienosti kammattuina, Allah laittoi maan nielaisemaan hänet, ja hän tulee jatkamaan siinä uppoamista Tuomiopäivään asti.” (Bukhaari, 3297; Muslim, 2088)

Ja Ibn ’Umar kertoi että Profeetta (saws) sanoi: ”Kun eräs mies antoi vaatteidensa laahata ylpeydestä, maa nielaisi hänet ja hän tulaa jatkamaan siinä uppoamista Ylosnousemuksen päivään asti.” (Bukhaari, 3297)

’Abdullaah ibn Mas’uud kertoi että Profeetta (saws) sanoi : ”Joka antaa vaatteidensa roikkua rukouksen aikana ylpeydestä, Allahilla ei ole mitään tekemistä hänen armahtamisensa ja Helvetiltä suojelemisensa kanssa.” (Abu Dawuud, 637)

Muita hadiitheja:

Abu Huraira kertoi Profeetan (saws) sanoneen:

”Allah on poistanut teiltä esi-islamilaisen ajan ylpeyden, ja se on esi-isistä kerskaileminen. Ihminen on joko hurskas uskovainen tai surkea synnintekijä. Te olette Aatamin poikia, ja Aatami tuli tomusta. Ihmiset lopettakoon esi-isistään ylpeilemisen. He eivät ole muuta kuin polttoainetta Helvetille; tai he tulevat totisesti olemaan vähemmän tärkeitä Allahin edessä, kuin kovakuoriainen, joka pyörittää lantaa nenällään. (Abu Dawuud, 5097)

Lisäksi Jaabir ibn ’Atik kertoi Profeetan (saws) sanoneen:

”.On olemassa ylpeyttä, jota Allah rakastaa, sekä ylpeyttä, jota Allah vihaa. Se, jota Allah rakastaa, on ihmisen ylpeys kun hän taistelee ja kun hän antaa sadaqaa; ja se, jota Allah vihaa, on sortamisella näytettävä ylpeys.” Yksi kertojista, Muusa, sanoi ”kerskailemalla” (Abu Dawuud, 2653)


Joka on (joidenkin) ihmisten kaltainen, hän on yksi heistä

Jamaal ad-Din Zarabozo
Perjantairukous: III

suom. Ummu Ahmed

Profeetta Muhammad on sanonut,

”Joka on (joidenkin) ihmisten kaltainen, hän on yksi heistä.” (Koonnut Abu Dawud)

Tämä on erittäin tärkeä periaate Shariassa. Kuuluisa oppinut Ibn Taymiyyah kirjoitti kerran, että yksi shariah’n tarkoituksista on erottaa suoran polun seuraajat kaikista muista ihmisistä.

Vilkaisu Koraaniin ja Profeetan hadithiin osoittaa meille, että meidän muslimien ei ole tarkoitus matkia tai seurata sokeasti ketään muita ihmisiä. Meillä on oma erityislaatuinen opastuksemme ja sen puoleen meidän tulee kääntyä. On olemassa eri haditheja, joissa selvästi sanotaan, että meidän tulee erottua juutalaisista, kristityistä, roomalaisista, persialaisista, magialaisista, monijumalaisista, jaahiliyyan ihmisistä, beduiineista, jotka eivät hyväksyneet Islamia kokonaan, ja niin edelleen.

Kuultuaan tämän pitkän listan ryhmiä ymmärtää seuraavan seikan: me muslimit olemme ainutlaatuisia ihmisiä. Otamme elämäntapamme, arvomme ja tapamme vain Allahin oppaista – Koraanista ja Sunnasta – ja uskovien tavoista. Emme välitä siitä mitä muut seuraavat. Itse asiassa, sydämissämme meillä ei ole minkäänlaista halua seurata heitä tai olla heidän kaltaisiaan. Tahdomme olla kuten tosiuskovat ja vain kuten tosiuskovat.

Itse asiassa, rukoilemme tätä jokaisen suorittamamme rukouksen jokaisessa rakah’ssa. Jokaisessa rukouksessa sanomme,

”Ohjaa meidät oikeaa tietä – niiden tietä, joiden osana on Sinun mielisuosiosi”.

Valitettavasti monet ihmiset tekevät kyseisen du’aan eivätkä he ymmärrä kenen tie se on jolle pyydämme Allahia meitä ohjaamaan. Joskus teemme hyvin selväksi teoillamme, ettemme ole vilpittömiä du’aassamme, jonka teemme ainakin seitsemäntoista kertaa päivässä! Kun teemme tämän du’aan, meidän täytyy ymmärtää, että pyydämme Allahia johdattamaan meidät tiettyjen ihmisten tielle – heidän tielleen, jotka ovat ansainneet Allahin mielisuosion ja armon. He ovat niitä, joita Allah on kuvannut muualla Koraanissa,

”Ne, jotka tottelevat Allahia ja Hänen Lähettilästään, pääsevät niiden pariin, joille Allah on osoittanut mielisuosionsa, nimittäin profeettojen, vilpittömien, marttyyrien ja vanhurskaiden luo; kuinka ihanaa on olla heidän seurassaan!” (An-Nisaa 69)

Nämä ovat niitä ihmisiä, joiden tielle pyydämme Allahia johdattamaan meidät kääntyen Hänen puoleensa seitsemäntoista kertaa päivässä. On surullista, että nykyään monet muslimit pyrkivät ja tekevät paljon töitä seuratakseen vastapuolella olevien ihmisten jalanjälkiä – ihmisten, joiden seuraamisen vastustamista he pyytävät Allahilta. Sanomme myös al-Faatihassa,

”Ei niiden tietä, jotka ovat Sinun vihasi alaisia, eikä niiden, jotka harhaan eksyivät.” (al-Faatihah 7)

Nämä ihmiset, joiden tietä yritämme välttää seuraamasta eivät ole ketään muita kuin juutalaisia ja kristittyjä, erityisesti, kuten Profeetta on selittänyt.

Tässä maassa monet ihmiset kutsuvat meitä kulkemaan juutalaisten jalanjäljissä. He ajattelevat meidän olevan samanlainen vähemmistö kuin hekin ja että he ovat selvinneet hyvin. On uskomatonta, että kutsumme toisiamme seuraamaan niiden jalanjälkiä, jotka ovat ansainneet Allahin vihan. Etkö ymmärrä, että he ovat saavuttaneet asemansa tässä yhteiskunnassa tavoilla, jotka ovat täysin laittomia Islamissa? Haluatko meidän käyttäytyvän heidän tavoin ja luuletko Allahin pitävän meistä, jos käyttäydymme kuten he? Etkö huomaa, että he ovat luopuneet suuresta osasta uskoaan ja he tekevät monia asioita vastoin omia opetuksiaan?

Yhdysvalloissa on ilmaisu, jossa todetaan, ”matkiminen on imartelun vilpittömin muoto”. Tosiasia on, että henkilö ei matki tai seuraa toista ellei hänellä ole jonkinlaista kunnioitusta tai rakkautta tätä toista henkilöä kohtaan ja sitä kohtaan, mitä hän tekee. Tai kenties hän haluaa olla yksi heistä eikä halua olla ulkopuolinen, koska hänellä ei ole tarpeeksi vahva Imaan eikä tarpeeksi rohkeutta näyttää itselleen mitä hänen pitäisi olla: muslimi, uskoen Allahiin ja alistuen Hänelle.

Kun tämä halu matkia ja seurata uskottomien tapoja kohtaa muslimin, se on hyvin surullinen asia. Se on merkki jostain heikkoudesta tai puutteesta hänen Imäänissään ja hänen sydämessään – muutoin hän ei ikinä haluaisi tai toivoisi olevansa heidän kaltainen, jotka eivät miellytä Allahia ja jotka ovat matkalla Helvetin tuleen.

Uskottomien tapojen seuraaminen – vastoin uskovien tapoja – ja pyrkimys päästä heidän lähelleen on itse asiassa yksi tekopyhyyden merkeistä. Allah sanoo,

”Vie tekopyhille sanoma, että heitä odottaa tuskallinen rangaistus. Ne, jotka ottavat uskottomia ystävikseen uskovaisten asemesta, etsivätkö he heiltä kunniaa? Kaikki kunniahan on Allahin hallussa.” (an-Nisaa 138-139)

Tämä on täsmälleen mitä monet heidän matkijoistaan tekevät. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi joku matkii tai on uskottomien kaltainen, on se, että hän haluaa tulla hyväksytyksi ja pidetyksi heidän keskuudessaan. Hän ei halua, että häntä katsotaan nenän vartta pitkin ulkopuolisena tai toisesta uskonnosta tai elämäntavasta olevana. Mutta Allah sanoo,

”Kaikki kunniahan on Allahin hallussa.” (an-Nisaa 139)

Ainut, jota uskovan tulisi pyrkiä miellyttämään, on Allah – ja tätä ei saavuteta pyrkimällä olemaan kuten uskottomat vaan seuraamalla Koraania ja Profeetta Muhammadin Sunnaa. Todellisuudessa, uskottomien hyväksynnän ei tulisi merkitä mitään tosiuskovan silmissä. Allahin silmissä heillä ei ole arvoa tai kunniaa. Allah sanoo Koraanissa:

”Allahille kuuluu kuitenkin kaikki mahti, samoin kuin Hänen sanansaattajalleen ja uskoville…” (al-Munafiqun:8)

Eräs Profeetan hadith osoittaa, etteivät he ole minkään arvoisia Allahin silmissä. Sen takia Allah antaa heille tässä maailmassa ja Tuonpuoleisessa he eivät ole muuta kuin polttoainetta Helvetin tulelle.

Tätä Helvetin tulen polttoainetta ovat ne, joita monet muslimit matkivat tänään, jahdaten heidän tapojaan ja oikkujaan, pyrkien miellyttämään heitä ja saavuttamaan heidän hyväksyntänsä. Muslimin täytyy ymmärtää selvästi mielessään, että kaikki näistä uskottomista joko palvovat vääriä jumalia, muita ihmisiä tai omia egojaan ja halujaan. Nämä ovat ihmisiä, joita jotkut muslimit seuraavat, matkivat ja kääntyvät nurinpäin miellyttääkseen.

Allah on sanonut Koraanissa:

”Siten Me olemme tehneet teidät välittäjäkansaksi, että olisitte todistajia ihmisten edessä ja Profeetta olisi todistajana teidän edessänne.” (al-Baqarah: 143)

Meidän oletetaan olevan todistajia ihmisten edessä. Meidän odotetaan olevan todistajia Islamin totuudesta ja ylivoimaisuudesta muihin elämäntapoihin verrattuna. Meidän tulisi näyttää ihmisille, että me olemme Allahin johdatuksen todellisia seuraajia ja että meillä oleva johdatus on paras johdatus ihmiskunnalle. Jos tämä on todella sydämissämme, emme kääntyisi uskottomien tapoihin ja matkisi heitä.

Kuinka voimme olla Islamin todistajia ihmiskuntaa vastaan, jos sen sijaan että näyttäisimme uskovamme Islamiin ja rakastavamme sitä ja osoittamalla sen suuruutta, luovumme tavoistamme ja Islamin tavoista seurataksemme uskottomien tapoja? En voi sanoa kuinka monta kertaa ei-muslimi on kysynyt minulta, ”Jos uskontosi on totuudessa ja niin ihana, miksi niin monet muslimit hylkäävät opetuksesi ja seuraavat lännen tapoja omissa maissaan?” Mikä vastaus voidaan antaa tuohon kysymykseen?

Näemme tämän ilmiön, muslimit matkivat ei-muslimien tapoja, monilla tavoilla. Kaikki seuraavat ovat esimerkkejä tästä ilmiöstä: Muslimimiehet ajavat partansa ollakseen kuten puhtaaksi ajellut länsimaiset kollegansa, joita he kunnioittavat niin syvästi. Muslimiehet luopuvat vaatimattomista asusteista, joita on jokaisessa muslimimaassa, vaihtaen tiukimpiin housuihin ja uusimpaan muotiin lännessä. Musliminaiset luopuvat Islamilaisesta hijaabista ja tulevat ulos pukeutuen viimeisimmän länsimaisen muodin mukaan.

Joissakin osissa muslimimaailmaa jopa kauneuden ja siisteyden käsitteet määritellään uskottomien mukaan eikä Koraanin ja Sunnan mukaan. Jotkut muslimit jopa uskovat nykyään, että parta on epäsiisteyttä. He uskovat, että puhtaaksi ajaminen viittaa siisteyteen, sivistykseen ja kunnollisuuteen. Onko tämä mitä Profeetta Muhammad on opettanut meille parrasta? Näinkö Profeetta Muhammad ja hänen Seuralaisensa ajattelivat parrasta?

Kaikkia näitä voi nähdä läpi muslimimaailman. Mistä tämä kaikki kertoo? Se kertoo siitä, että olemme hukanneet uskovaisina olemisen todellisen arvokkuuden ja kunnian. Emme enää tunne kunniaa, arvokkuutta ja iloa profeettojen, marttyyrien, vilpittömien ja vanhurskaiden tapojen seuraamisesta. Sen sijaan tunnemme olomme paremmaksi seuratessamme niiden tapoja, jotka ovat ansainneet Allahin vihan tai jotka ovat kulkeneet harhaan.

Allah sanoo Koraanissa:

”Herra, älä aseta meitä kiusaukseksi heille, jotka eivät usko, ja anna meille anteeksi. Herra, totisesti olet Kaikkivoipa, Viisas.” (al-Mumtahanah: 5)

Yksi selitys koskien tätä jaetta on, että kun uskovat eivät näytä esimerkkiä uskottomille, kun uskovat eivät itse seuraa tai pidä kiinni Islamin opetuksista, silloin tämä on suuri koetus uskottomille. Kuinka he voisivat tuntea vetoa Islamiin jos he eivät vain ole näkemättä sen harjoittamista silmiensä edessä vaan he itse asiassa näkevät muslimien hylkäävän Allahilta saamansa ilmestyksen, seuraten uskottomien tapoja. Tämä varmasti johtaa uskottoman päättelemään, ettei Islamilla ole mitään tarjottavaa eikä se todellakaan voi sisältää pelastukseen johtavaa totuutta.

Palatkaamme kaikki Koraanin ja Sunnan tapoihin ja opastukseen. Tuntekaamme kunnia ja arvokkuus, jota todellinen Imään meille antaa – meidän pitäisi tuntea, että tämä on erityinen lahja, jonka Allah on meille antanut. Meidän tulee kääntyä Koraanin ja Profeetan Sunnan puoleen, ottaaksemme näistä kahdesta lähteestä arvomme, tapamme, uskomme, pyrkimyksemme ja johdatuksemme. Se on ainut elämäntapa, joka on elämisen arvoinen ja sen on ainut elämäntapa, joka miellyttää Allahia. Jos hylkäämme sen ja sen sijasta seuraamme uskottomien tapoja, hylkäämme suuren asian jonkin tähden, joka ei itse asiassa anna meille mitään.