• info@helsinginmuslimit.fi
  • +358(0)45 882 5681

Ryhmät ja sektit

Ryhmät ja sektit

Keitä salafit ovat?

Virheiden metsästäminen ja korppikotka-kulttuuri

Sahaabojen haukkuminen

Shii’ojen kufr- ja shirk-uskomukset (otteita heidän omista kirjoistaan)

Islamilainen määräys koskien shii’oja 

 


Keitä salafit ovat?

Sanan ‘salaf’ alkuperäinen kielellinen merkitys on sama kuin sanan ‘mutaqaddimuun’: ‘edeltäjät’. Ja alkuperäisessä islamilaisessa merkityksessään sitä käytetään tarkoittamaan ‘oikeamielisiä edeltäjiä’, ‘as-salaf as-saalih’. Eli islamilaisessa merkityksessä sillä tarkoitetaan kolmea ensimmäistä ja parasta sukupolvea: sahaabat (Profeetan saws kumppanit, jotka näkivät Profeetan saws), taabi’uun (seuraajat, eli ne, jotka näkivät sahaabat, mutta eivät Profeettaa saws), sekä atbaa’ at-taabi’iin (taabi’uunien/seuraajien seuraajat, eli ne, jotka näkivät taabi’uunit, mutta eivät sahaaboja). Heidän tietään tai tapaansa kutsutaan nimellä minhaaj, tai minhaaj as-salaf.

 

Mitä on salafi-da’wah? Arabiankielinen sana da’wah tarkoittaa kutsua tai kutsumista johonkin tai jonnekin. Joten salafi-da’wah, tai oikeammin sanottuna ad-da’wah as-salafiyyah, tarkoittaa alkuperäisessä merkityksessään kutsua tai kutsumista oikeamielisten edeltäjien seuraamiseen, ts. seuraamaan heidän tietänsä ja tapojansa; heidän ymmärrystään islamista, eli minhaaj as-salafia.

 

Olemmeko me salafeja ja kutsumeko me salafi-da’waan? Kun puhutaan näiden sanojen yllä annetun kaltaisista, alkuperäisistä merkityksistään, niin kyllä, me olemme salafeja siinä mielessä, että pyrimme seuraamaan heitä ja olemaan niin paljon heidän kaltaisiaan kuin mahdollista. Vaikkakin kukaan meistä ei ikinä voi päästä heidän tasolleen, olkoon Allaah heihin tyytyväinen. Ja me pyrimme parhaamme mukaan seuraamaan heidän minhaajiaan  -tietään-  sekä kutsumme muita seuraamaan sitä, joten siinä mielessä olemme kaikki myös salafi-da’waan kutsujia.

 

Profeetta saws sanoi: “Parhaat ihmisistä ovat minun sukupolveni, sitten heidän jälkeensä tulevat, ja sitten heidän jälkeensä tulevat…” (Bukhaari, Muslim, Abu Dawuud, at-Tirmidhii, An-Nasa’ii sekä muita)

 

Hän saws sanoi myös: “Israelin kansa jakautui 72 ryhmään. Minun ummani tulee jakautumaan 73 ryhmään. Kaikki niistä ovat Tulessa, paitsi yksi: ne, jotka seuraavat sitä tietä, jolla minä ja minun seuralaiseni ovat tänä päivänä.” (at-Tirmidhii, hasan)

 

Mutta mitä tulee tähän nykypäivänä vaikuttavaan neo-salafien tai uussalafien ryhmään, jotka kutsuvat itseään nimellä “salafit”, niin tällä sivustolla tai sen pitäjiöllä ei ole heidän kanssaan mitään tekemistä.

Voit tutustua myös aiheeseen “Shaikh Ibn ‘Uthaimiinin varoitus ‘salafi’-ryhmästä”.

http://muwahhiduun.wordpress.com/keita-salafit-ovat/

 


 

Ibn ‘Uthaimiin varoittaa muslimeita ‘salafi’-ryhmästä

 

Ibn ‘Uthaimiin

 

Hänen (Profeetan saws) sanoistaan,

 

“Joka elää teidän joukossanne, tulee näkemään paljon hajaanuusta, joten pitäkää kiinni sunnastani.”,

 

voidaan oppia, että jos puolueita ja ryhmiä (ahzaab) ilmaantuu umman sisällä lisääntyvissä määrin, ei tulisi littää itseään yhteenkään niistä. Menneisyydessä on ilmaantunut monia ryhmiä; khawaarijit, mu’tazilit, jahamiyyat, shii’at, ja jopa raafidit. Sitten myöhemmin ilmaantuivat ikhwaanit, salafit, tabliighit, ja muita heidän kaltaisiaan. Laita kaikki nämä sivuusi ja ota tie, joka on edessäsi. Joka on se, mihin Profeetta saws johdatti. “Pitäkää kiinni minun ja oikeamielisten khalifien sunnasta”. Epäilemättäkin kaikkien muslimien on pakollista omaksua salafien (oikeamielisten edeltäjien) tie madhabikseen, mutta ei liittolaisuutta tiettyyn puolueeseen (hizb), nimeltään ‘salafit’. Islamilaisen umman on pakollista omaksua salaf-as-saalihien tie madhabikseen; ei niiden kiihkoilua, jotka nimittävät itseään ‘salafeiksi’. Kiinnitä huomiota eroavaisuuteen: On olemassa salafien (oikeamielisten edeltäjien) tie, ja on olemassa puolue/ryhmä nimeltä ‘salafit’.

 

 

Mikä on päämäärämme? Salafien (oikeamielisten edeltäjien) seuraaminen. Miksi? Salafi-sektin ongelma on sama kuin muilla, että jotkut näistä sekteistä julistavat toisten olevan harhautuneita, he julistavat heidän olevan bid’an tekijöitä ja syntisiä. Me emme moiti tätä, jos he ansaitsevat sen, mutta moitimme tämän bid’an käsittelemistä tällaisella tavalla. Näiden sektien johtajien on pakollista keräytyä yhteen ja sanoa, “Meidän välillämme on Allahin Kirja ja Hänen Lähettiläänsä sunna, joten tuomitkaamme niiden mukaan; eikä halujen, mielipiteiden tai persoonallisuuksien mukaan. Jokainen tekee virheitä ja saavuttaa oikeellisuutta; riippumatta siitä, mitä hän on saavuttanut tiedon ja palvonnan suhteen. Erehtymättömyys on vain Islamin uskonnossa.”

 

Tässä hadiithissa Profeetta saws johdatti sille tielle, jolla ihminen suojelee itseään. Hän ei liitä itseään mihinkän sektiin, ainostaan Profeetan saws, oikeamielisten khalifien sekä salaf-as-saalihien (oikeamielisten edeltäjien) tielle.”

 

Jos haluat tietää lisää tämän modernistisektin ominaisuuksista, voit tutustua artikkeliin Virheiden metsästäminen ja ‘korppikotka-kulttuuri’.

http://muwahhiduun.wordpress.com/keita-salafit-ovat/

 


Virheiden metsästäminen ja korppikotka-kulttuuri

 

Useampi kirjoittaja

 

SHAIKH MUHAMMAD NAASIRUD-DIIN AL-ALBAANIN SANOJA

 

“Kuuntele, veljeni. Neuvon vilpittömästi sinua ja sinun kaltaisiasi nuoria, jotka ovat eksyneet eräänlaiselle harhatielle -jollaiselta se meistä vaikutaa, ja Allaah tietää parhaiten- että älkää tuhlatko aikaanne väitellen toistenne kanssa yrittäen osoittaa muiden olevan väärässä, sanoen, että sillä-ja-sillä on tällaisia vaikutteita, ja sillä-ja-sillä on tuollaisia vaikutteita. Tämä siksi, että ensinnäkin: tällaisessa ei ole mitään tietoa, ja toiseksi: tällaiset tavat synnyttävät ainoastaan vihollisuutta ja vihaa sydämissä, ja aiheuttavat halveksuntaa ja kaunaa sydämiin. Joten sinun velvollisuutesi on etsiä tietoa. Tieto on se, joka tekee sinulle selväksi todellisuuden sellaisesta puheesta, jossa julistetaan jollakulla tietyllä henkilöllä olevan monia virheitä, ja antaitseeko hän tulla julistetuksi uudistajaksi vai ei. Mutta kuitenkin, miksi haluaisimme kaivella tällaisia asioita? Todellakin neuvon teitä olemaan kaivelematta tällaisia asioita. Todellisuus on se, että me valitamme siitä hajanaisuudesta, jota on ilmennyt niiden välille, jotka liittävät itsensä Kirjan ja Sunnan da’waan. Suurin syy tähän hajanaisuuteen, ja Allaah tietää parhaiten, on mielijohteiden ja halujen seuraaminen sekä sielun pahat määräykset. Se ei johdu olemassa olevista eroavaisuuksista ajatuksissa ja käsityksissä. Joten tämä on minun vilpitön neuvoni”

 

[Silsilatul Hudaa wan-Noor (784/1), 1. Rabi’ al Awwal 1414H (9-12-1993)]

 

 

SHAIKH ‘ABDUL-’AZIIZ BIN BAAZIN SANOJA

 

“Näinä aikoina on yleistynyt se, että monet sellaisista, jotka liittävät itsensä tietoon ja hyvään kutsumiseen, putoavat halveksimaan ja vähättelemään monia sellaisia veljiään, jotka ovat tunnettuja daa’eja (uskontoon kutsujia); ja puhumaan tiedon oppilaiden ja daa’ien kunniaa vastaan. Tätä tehdään joskus salaisesti heidän istunnoissaan, joskus kaseteilla, joita sitten kierrätetään ihmisten joukossa, ja joskus julkisesti mainiten heidän kokoontumisissaan moskeijoilla. Ja tämä asia on useasta näkökulmasta vastoin Allahin ja Hänen Lähettiläänsä määräyksiä. …Joten neuvon vilpittömästi sellaisia veljiä, jotka ovat pudonneet daa’ien haukkumiseen ja panetteluun, että heidän pitäisi katua Allahille, Kaikkein Korkeimmalle, siitä, mitä he ovat kirjoittaneet omilla käsillään ja mitä he ovat sanoneen omilla kielillään; mikä on saattanut olla syy joidenkin nuorten sydänten turmeltumiseen, täyttäen heidän sydämensä vihalla ja ilkeämielisyydellä, vallaten heidän ajatuksensa kokonaan pois hyödyllisen tiedon hankkimiselta ja Allahin kutsumiselta, koska he ovat keskittyneitä qiila wa qaal:iin (‘sanottiin ja hän sanoi’, ts. juoruamiseen ja huhujen levittämiseen); ja puheeseen tästä henkilöstä ja tuosta henkilöstä, ja muiden ihmisten virheiden metsästämiseen, rasittaen heitä tällä. Samaten neuvon, että heidän tulisi korjata tekemänsä ja julistaa itsensä vapaiksi tämänkaltaisista teoista; kirjoittamalla ja muilla tämän tapaisilla teoilla. Heidän tulisi poistaa ne, mitä he ovat saanett heitä kuunnelleiden mieliin ja ajatuksiin; ja heidän tulisi ryhtyä tekemään sellaisia hedelmällisiä tekoja, jotka lähentävät heitä Allahiin, ja jotka hyödyttävät palvojia. Heidän tulisi varoa lausumasta hätiköiden ihmisten päälle takfiir (julistaa joku epäuskovaiseksi), tafsiiq (julistaa jonkun olevan faasiq – pahantekijä) tai tabdii’ (julistaa joku bid’an tekijäksi), ilman että totuutta selitetään ja todisteita vahvistetaan. Profeetta saws sanoi: “Joka sanoo veljelleen ‘oi epäuskovainen’, se tulee palaamaan toisen heistä päälle.” Tämän hadiithin aitous on vahvistettu.

 

[Majmuu’ Fatawa wa Maqalat Mutanawwi’ah (7/311-314).]

 

SHAIKH MUHAMMAD IBN SAALIH AL-’UTHAIMIININ SANOJA

 

Tiedon oppilaan on elintärkeätä suojella aikaansa sen tuhlaantumiselta. Ja ajan tuhlautumista tapahtuu monin eri tavoin: Ensinnä, että henkilö hylkää lukemansa ulkoa opettelemisen ja kertaamisen. Toiseksi, että hän istuu ystäviensä kanssa ja antautuu turhalle ja joutavalle puheelle, josta ei ole mitään hyötyä. Kolmanneksi, ja tämä on kaikkein vahingollisinta tiedon oppilaalle: että hänellä ei ole muuta huolenaihetta kuin seurata muiden sanomisia “mitä sanottiin ja mitä hän sanoi” (maa qiila wa maa qaala) ja sitä, mitä ilmeni ja mitä tapahtuu koskien jotakin asiaa, mikä ei liity häneen millään lailla. Eikä ole epäilystäkään, että tämä on hänen islaminsa heikkoudesta johtuvaa, sillä Profeetta saws sanoi “Henkilön hyvästä islamista on jättää rauhaan se, mikä ei koske häntä”. Ja itsensä työllistäminen qiila wa qaala:lla (kuulopuheilla ja juoruilla) ja liiallisella kyselemisellä on ajan tuhlaamista. Ja se on tosiasiassa sairaus, josta -kun se tulee sisään ihmiseen- (pyydämme Allahilta suojelusta), tulee hänen suurin huolenaiheensa. Siitä johtuen hän saattaa jopa joskus osoittaa vihollisuutta (‘adaa) sellaista kohtaan, joka ei ansaitse vihollisuutta; tai liittolaisuutta (walaa’) sellaiselle, joka ei ansaitse liittolaisuutta, johtuen itsensä työllistämisestä näillä asioilla, jotka vievät hänen ajatuksensa pois palvonnasta, käyttäen tekosyynään “totuuden puolustamista”, vaikka asia ei ole niin! Päin vastoin, tämä on osa sellaisiin asioihin keskittymistä, jotka eivät kuulu hänelle. Jos, kaikesta huolimatta, sinulle kerrotaan jotain ilman että tavoittelit tai ajoit sitä takaa, -niin kaikki ihmiset kuulevat uutisia, mutta he eivät työllistä itseään sillä, eikä siitä tule heidän suurinta huolenaihettaan. Näin siksi, että tällainen valtaa tiedon oppilaan ajatukset, turmelee hänen asiansa, sekä avaa ummalle oven kiihkomieliseen puolueellisuuteen (hizbiyyah), joka sitten hajottaa umman.

 

[Kitaabul ’Ilm (204-205)]

 

SHAIKH ‘ABDULLAAH AL-GHUNAIMAANIN SANOJA

 

Näiden yksilöiden tekojen seuraksista on se, että he ovat sekoittaneet monien nuorien ajatukset. Täten, tämän seurauksena, jotkut nuoret ovat harhautuneet johdatuksen tieltä ja alkaneet seurata sitä, -mitä ne, jotka kritisoivat muita ja seisovat da’wan tiellä ja sulkevat Allahin tien- ovat luonnostelleet heille. Jotkut nuoret -johtuen niistä yksilöistä, jotka kritisoivat muita- tuntevat nyt suuren kuilun itsensä ja oppineiden välillä ja pitävät sisällään suuria epäilyksiä, mikä saa heidät pysymään poissa oppineiden luota. Jotkut ovat alkaneet luokitella ihmisiä kategorioihin sen perusteella, mitä hän kuulee näistä ihmisistä, sanoen: se-ja-se on ‘ikhwaani’, koska hän puhuu, vierailee tai istuu ikhwaanien joukosta olevan henkilön kanssa; tai se-ja-se on ‘suruuri’; tai se-ja-se on keinottelija (sellainen, joka haluaa meillyttää kaikkia jopa totuuden kustannuksella), jne. Ällistyttävää tässä on se, että näin tekemällä nämä ihmiset kuvittelevat soveltavansa al-jarh wat-ta’diilin tapaa (tätä termiä käytettiin hadiithin kerojaketjuissa olevien henkilöiden luotettaviksi tai epäluotettaviksi luokittelemisesta). Todellisuudessa he ovat omaksuneet tämän tekonsa tietämättömiltä johtajilta, jotka ovat harhaanjohdettuja ja johtavat muita harhaan. Näin ollen muslimin on pelättävä Allahia koskien häntä itseään ja niitä sieluparkoja, jotka eivät vastaa edes neljäsosaa, tai kymmenystä, oppineista ihmisistä.

Tämä tulee esille eräässä aidossa hadiithissa: “Se, että Allaah johdattaa kauttasi edes yhden ihmisen, on parempi kuin parhainkin kameli” [Related by al-Bukhaaree (2942), from Sahl Ibn Sa’d radi Allahu anhu]

 

Tarkoittaen, että se on parempi sinulle tässä maailmassa. Samoin se, joka johtaa harhaan yhdenkin ihmisen, tulee kantamaan suuren taakan, kuten Allaah, Kaikkein Korkein, sanoi mainittuaan kertomuksen, jossa toinen Aatamin pojista tappaa veljensä: “Sen takia kirjoitimme Israelin kansan päälle, että joka tappaa ihmisen muuta kuin tappamisen tai pahuuden levittämisen takia, on kuin hän olisi tappanut kaikki ihmiset.” [5:32].

 

Näin ollen jonkun ohjaaminen harhaan hänen uskonnossaan on paljon vakavempaa kuin hänen tappamisensa. Joten julistukset uskonnollisia asioita koskien on tehtävä todisteiden ohella -joko Allahin Kirjasta tai Hänen Lähettiläänsä saws sunnasta-, ja sellaisia lausuntoja tulee tavoitella ainoastaan Allahin Kasvoja. Hänen tulisi myös varmistua siitä, ettei sellaisesta puheesta koituva vahinko ole suurempi kuin hyöty; ja että hänen aikomuksensa ei johdu vihamielisyydestä tiettyä henkilöä kohtaan, tai omien halujensa seuraamisesta.

 

[Al Hawaa wa Atharuhu fil Khilaaf (33-34)]

http://www.helsinginmuslimit.fi/index.php/islam-tietoa/10-tietoa-islamista/107-ryhmat-ja-sektit#maarays


Sahaabojen haukkuminen

Profeetta saws sanoi: “Älkää solvatko kumppaneitani, sillä kautta Hänen, jonka kädessä sieluni on, jos joku teistä käyttäisi hyväntekeväisyyteen kultaa Uhud-vuoren verran, hän ei saavuttaisi heidän tasoaan, tai edes puoliväliä.” (Bukhaari, 3637; Muslim, 2541)

 

Al-Baraa’ kertoi Profeetan saws sanoneen: “Ansaar (auttajat): kukaan ei rakasta heitä paitsi uskovainen, ja kukaan ei vihaa heitä paitsi tekopyhä. Joka rakastaa heitä, Allaah rakastaa heitä, ja joka vihaa heitä, Allaah vihaa häntä.” (Bukhaari, 3672; Muslim, 75)

 

“Joka vihaa sahaaboja, vihaa islamia, sillä he ovat islamin kantajia ja Valitun Profeetan seuraajia. Joten joka vihaa heitä, vihaa islamia, ja tämä ilmentää että sellaisten ihmisten sydämessä ei ole uskoa eivätkä he rakasta islamia.

 

Tämä on tärkeä perusperiaate, joka muslimien on ymmärrettävä, so. sahaabien rakastaminen ja kunnioittaminen, sillä se on osa uskoa. Heidän tai yhden heistä vihaaminen on kufria ja tekopyhyyttä, sillä heidän rakastamisensa on osa Profeetan saws rakastamista, ja heidän vihaamisensa on osa Profeetan saws vihaamista.“ (Sharh al-’Aqeedah al-Waasitiyyah)

 

Abu Zar’ah al-Raazi sanoi: “Jos näet jonkun kritisoivan yhtä Allahin Lähettilään saws seuralaisista, niin tiedä että hän on uskonluopio.”

 

Imam Ahmad sanoi: “Jos näet jonkun mainitsevan yhden Allahin Lähettilään saws kumppaneista huonolla tavalla, kyseenalaista hänen islaminsa.”

 

Shaykh al-Islam Ibn Taymiyah sanoi: “Jos joku kiroaa ja panettelee heitä yleisesti, niin tällä alueella on oppineiston erimmielisyyttä, riippuen siitä, johtuuko hänen kiroamisensa pelkistä tunteista, vai uskonnollisista opeista. Jos joku menee tätä pidemmälle väittäen, että he luopuivat uskosta Allahin Lähettilään saws kuoleman jälkeen -lukuun ottamatta pientä, alle kymmenen henkilön ryhmää-, tai että suurin osa heistä kapinoi ja teki pahaa, niin ei ole mitään epäilystäkään siitä, että sellainen henkilö on kaafir, sillä hän on kieltänyt sen, mitä Allaah on sanonut monessa Koraanin kohdassa: että Allaah on heihin tyytyväinen, ja ylisti heitä. Totisesti joka epäilee, onko sellainen ihminen kaafir, on itse kaafir, sillä se viittaa siihen, että ne, jotka veivät eteen päin Koraanin ja sunnan olivat epäuskovaisia tai pahantekijöitä, ja että parhaat tästä ummasta, joita kuvailtiin jakeessa “Te olette paras kaikista ihmisille nostetuista kansoista” [aal-’Imraan 3:110] -ensimmäinen sukupolvi-, olivat suurimmaksi osaksi epäuskovaisia ja tekopyhiä. Epäilemättäkin tämä on räikeää epäuskoa, minkä todisteet ovat selvät.” (Al-Saarim Al-Masluul ‘ala Shaatim Ar-Rasuul, s. 590-591)

 

Taqiy Ad-Diin As-Subki sanoi: “…Mutta jos joku haukkuu kaikkia sahaaboja, hän on epäilemättäkin epäuskovainen. Sama pätee jos hän haukkuu yhtä sahaabaa vain siksi, että hän on sahaabi, sillä tämä on sahaabojen hyveellisyyden halventamista ja epäsuoraa Profeetan saws halventamista. Joten epäilemättä henkilö, joka tekee näin, on kaafir. Tähän perustuen at-Tahawin sanojen “ja heidän vihaamisensa on epäuskoa” tulisi ymmärtää tarkoittavan että kaikkien sahaabojen vihaaminen on epäilemättäkin epäuskoa. Mutta jos joku haukkuu jotain sahaabaa ei siksi, että hän on sahaabi, vaan jostain henkilökohtaisesta syystä, ja tämä sahaabi oli esimerkiksi yksi niistä, jotka tulivat muslimiksi ennen Mekan valloitusta, ja jonka hyveistä olemme varmoja -kuten raafidit, jotka haukkuvat kahta Sheikhia (Abu Bakria ja ‘Umaria)- niin al-Qaadi Husayn sanoi, että joka haukkuu kahta Sheikhiä on epäuskovainen.

 

…Ja epäilemättä, jos hän vihaa toista kahdesta Sheikhistä (Abu Bakria tai ‘Umaria) koska hän oli Profeetan saws seuralainen, niin tämä on kufria; ja totisesti sellaisen sahaaban vihaaminen, joka oli alemmalla tasolla kuin kaksi Sheikhiä, vain siksi että hän oli Profeetan saws seuralainen, on myös epäilemättä epäuskoa.” (Fataawa al-Subki, 2/575)

 

Shaykh Muhammad ibn Saalih al-’Uthaimiin sanoi: “Heidän herjaamisensa sanomalla että kaikki tai suurin osa heistä olivat epäuskovaisia, tai että he olivat kaikki pahantekijöitä. Tämä on kufr, sillä se on hylkäämistä Allahin ja Hänen Lähettiläänsä ylistykselle heitä kohtaan, sekä heidän hyväksynnälleen heitä kohtaan. Se, joka epäilee, onko tällainen henkilö kaafir, on itse kaafir, sillä tämä näkemys vihjaa siihen, että ne, jotka välittivät eteen päin Koraanin ja sunnan olivat epäuskovaisia tai pahantekijöitä.” (Fataawa al-Shaykh Ibn ‘Uthaimiin 5/83, 84)

 

Ibn Hajar al-Haytami sanoi: “Tämän ajan imaami, Abu Zar’ah ar-Raazi -yksi suurimmista muslimioppineista- sanoi: “Jos näet jonkun kritisoivan yhtäkin Allahin Lähettilään saws kumppaneista, niin tiedä, että hän on uskonluopio, sillä Lähettiläs on totta, Koraani on totta, ja mitä hän toi mukanaan on totta. Kaikki se on sahaabojen edelleen välittämää, joten joka kritisoi heitä, tahtoo todistaa että Koraani ja sunna ovat väärennettyjä. Joten hän on se, joka ansaitsee eniten tulla kritisoiduksi, ja määräys on, että hän on epäuskovainen joka on mennyt harhaan, ja se, että hän on valhetelija ja pahantekijä, on osuvampaa.”” (Al-Sawaa’iq al-Muhriqah 2/608)

 

Ja Allaah sanoi Koraanissa:

 

“Ja ensimmäiset tiennäyttäjät Muhaajiriineista ja Ansaareista sekä ne, jotka seurasivat heitä hyvyydessä; Allaah on heihin tyytyväinen ja he ovat tyytyväisiä Häneen. Ja Hän on valmistanut heille puutarhoja, joiden alla virtaa jokia, (he tulevat olemaan) ikuisesti siellä. Tämä on mahtavin menestys.” [at-Tawbah 9:100]

 

“Totisesti Allaah oli tyytyväinen uskovaisiin, kun he antoivat bai’an (liittolaisuuden valan) sinulle puun alla, ja Hän tiesi mitä oli heidän sydämissään, joten Hän lähetti sakiinan (rauhallisuuden) heidän päälleen, ja Hän palkitsee heidät lähellä olevalla voitolla.” [al-Fath 48:18]

 

‘Aa’ishan haukkuminen

 

Maalik sanoi: “Joka syyttää häntä (‘Aa’ishaa), menee vastoin Koraania, ja joka menee vastoin Koraania, on tapettava.”

 

Ibn Hazm sanoi: “Tämä Maalikin lausunto on oikein, ja on täyttä uskosta luopumista hylätä Allahin sanat, jotka selvästi todistavat hänen viattomuutensa.”

 

Abu Bakr ibn al-’Arabi sanoi: “Koska ihmiset, jotka panettelivat ‘Aa’ishaa, syyttivät puhdasta ja viatonta ihmistä moraalittomuuden tekemisestä, Allaah vapautti hänet syytöksistä. Joten jokainen, joka syyttää häntä siitä, mistä Allaah on julistanut hänet viattomaksi, hylkää sen mitä Allaah on sanonut, ja jokainen joka hylkää mitä Allaah on sanonut, on epäuskovainen. Tämä on Maalikin mielipide, ja asia on erittäin selvä niille, joilla on oivalluskyky.”

 

Al-Qaadi Abu Ya’laa sanoi: “Joka panettelee ‘Aa’ishaa syyttämällä häntä siitä, mistä Allaah julisti hänen olevan viaton, on kaafir, ilman epäilyksen häivääkään. Enemmän kuin yksi imaami on sanonut tämän ijmaa’n (oppineiden yhtämielisyyden) ja antoi tämän määräyksen.”

 

Ibn Abi Muusaa sanoi: “Joka syyttää ‘Aa’ishaa, olkoon Allaah häneen tyytyväinen, siitä, mistä Allaah sanoi hänen olevan viaton, on jättänyt uskontonsa, eikä hänellä ole oikeutta naida musliminaista.”

 

Ibn Qudaamah sanoi: “On osa sunnaa sanoa ‘Olkoon Allaah häneen tyytyväinen’ mainittuaan Profeetan saws vaimot -Uskovaisten Äidit-, jotka ovat puhtaita ja viattomia kaikesta pahasta. Parhaat heistä ovat Khadiijah bint Khuwaylid sekä ‘Aa’ishah As-Siddiiqah bint as-Siddiiq, joiden viattomuuden Allaah on julistanut. He ovat Profeetan saws vaimoja tässä maailmassa ja seuraavassa. Joka syyttää häntä (‘Aa’ishaa) siitä, josta Allaah on julistanut hänen viattomuutensa, on hylännyt Allahin, Kaikkivoivan sanat.”

 

Imam an-Nawawi sanoi: “‘Aa’ishan viattomuus siitä, mistä häntä syytettiin on sanottu selvästi Koraanissa. Jos joku epäilee sitähänestä tulee kaafir ja murtadd (uskonluopio), muslimeiden yhtämielisyydellä.” (Allaah suojelkoon meitä sellaiselta asialta),

 

Ibn al-Qayyim sanoi: “Umma on yhtä mieltä siitä, että joka haukkuu häntä, on kaafir.”

 

Al-Haafiz ibn Kathiir sanoi tafsiirissaan: “Oppineet, olkoon Allaah heille armollinen, olivat kaikki samaa mieltä siitä, että joka syyttää tai haukkuu häntä tämän jakeen paljastamisen jälkeen, on kaafir, sillä hän on hylännyt Koraanin.”

 

Badr ad-Diin az-Zirkashi sanoi: “Joka haukkuu häntä, on epäuskovainen, sillä Koraani todistaa selvästi hänen viattomuutensa.”

http://muwahhiduun.wordpress.com/2009/03/21/sahaabojen-ja-aaishan-haukkuminen/

 


Shii’ojen kufr- ja shirk-uskomukset (otteita heidän omista kirjoistaan)

TUQIYAH ELI LASKELMOITU PETOS, TEESKENTELY, VALHEELLISUUS

 

 

Shii’at liittävät kaikki seuraavat lausunnot imaami Abu Abdullaahiin (Ja’far as-Sadiqiin):

 

“Yhdeksän kymmenystä uskonnosta on tuqiyah (teeskentelyä), täten joka ei teeskentele, hänellä ei ole uskontoa.” (Usuul Al-Kaafi osa 9 s.110)

 

“Joka peittää uskontonsa on pelastanut sen, ja joka tekee sen julkiseksi on tuhonnut sen.”

 

“Uskovainen, joka ei tee tuqiyah on kuin vartalo ilman päätä.” (Tafseer al-Askari)

 

“Ole heidän (ei-shii’ojen) kanssa, mutta vihaa heitä sisäisesti.” (Usuul Al-Kaafi osa 9 s.116)

 

 

Koskien jaetta, “Totisesti jaloin teistä Allahin silmissä on se, joka on jumalaapelkävin (atqaakum)” , shii’at liittävät seuraavan tulkinnan sanaan ‘atqaakum’: “Se tarkoittaa tuqiyan kautta tehtyjä tekojasi” (Al-I’tiqadat)

 

On mielenkiintoista verrata tätä laskelmoidun petoksen oppia Allahin sanoihin Koraanissa: “Totisesti ne, jotka piilottavat ihmisiltä selkeät todisteet ja johdatuksen sen jälkeen kun olemme tehneet ne selviksi ihmisille Kirjassa, heidät kiroaa Allaah ja kaikki, joilla on valta kirota.” (2:159)

 

Sekä Profeetan saws sanat: “Kuka tahansa, jolta kysytään tietoa ja hän salaa sen, hänellä tulee olemaan tuliset suitset kaulansa ympärillä Tuomiopäivänä.” (Abu Dawood, Tirmidhi)

 

USUUL AL-KAAFI, SHII’OJEN ‘LUOTETTAVIN’ HADIITH-KIRJA

 

Usuul al-Kaafi on shii’ojen oma hadiith-kirja, jossa on kerrontoja ja tradiitioita, jotka liitetään shii’ah-imaameihin, ahl-al-baitiin sekä Profeettaan saws. Usuul Al-Kaafi on luotettavin shii’ah-kirja, kuten ‘luotettavat’ shii’ah-oppineet ovat sanoneet ja julistaneet. Sen kirjoittaja on Thiqat al-Islam Muhamad Ibn Yaqoob AlKulayni (‘erittäin luotettava’ shii’ah-oppinut, kuoli 328 H). Jotkut shii’ah-oppineet uskoivat, että Usuul al-Kaafi esitettiin legendaariselle Imaam Qaemille (shii’ojen toinen nimitys imaam Mehdille), joka piti siitä ja sanoi: “Se riittää shii’oille” (al-Tharee’ah ela Tasaneef al-Shi’a: Agha Buzurg al-Tahraani; osa 17, s. 245)

 

Shii’at pitävät al-Kaafia samassa asemassa kuin sunnit Sahiih al-Bukhaaria ja Sahiih Muslimia (jotka shii’at ovat hylänneet), ellei jopa korkeammassakin asemassa.

 

Ironisesti, huomaamme Mr. Mulla Baqir Majlisin sanovan Usuul al-Kaafin kommentaarissaan, nimeltään Mir’at al-’Uqul, että 9 485 kaikista 16 121 kerronnasta Usuul al-Kaafissa ovat epäluotettavia! Tästä voimme vetää kaksi johtopäätöstä: Joko Imaam Qaem teki virheen sanoessaan luotettavaksi kirjaa, jonka sisällöstä 60%:n huomattiin myöhemmin olevan epäluotettavaa; tai sitten Mr. Mulla Baqir Majlisi (luotetuimpia ja kunnioitetumpia shii’ah-oppineita kautta aikain) ei tiennyt, mistä hän puhuu.

 

Oli miten oli, tässä on joidenkin ‘luotettavimpien’ shii’ah-oppineiden sanoja Usuul Al-Kaafista:

 

[1] AlHur Al’amily sanoi “Neljän shii’ah-kirjan (Usuul Al-Kaafi , AlIstibsaar , AlTahzeeb , Mun La YahDuruHu Alfaqeeh) kirjoittajat ovat todistaneet, että heidän kirjoissaan olevat hadiithit ovat sahiih, vaikaita, ja hyvin valittuja niistä juurista, joita kaikki shii’at seuraavat. Ja jos pidät näitä oppineita luotettavina, sinun on hyväksyttävä kaikki heidän sanansa ja kerrontansa.” [Alwasa’el , osa 20 , s. 104]

 

[2] Sharaf’Deen AbdulHussain Mosawy sanoi: “Usuul Al-Kaafi, AlIsTibSaar, AlTahzeeb sekä Mun La YahduRuHu Alfaqeeh ovat *MutawaTirah*, ja niiden sisällön luotettavuudesta on yhtämielisyys. Al-Kaafi on niistä vanhin, mahtavin, parast sekä kaikkein tarkin.” [The book of AlMuraja’aat , Muraj’ah number 110 ] ….. MutawaTirah = 100%:sen tarkka, sillä monet kertojat kertoivat saman hadiithin.

 

[3] Muhammad Sadiq AlSaDr sanoi: “Vaikka shii’at ovat yhtä mieltä siitä, että kaikki neljä kirjaa (Usuul Al-Kaafi , AlIsTibSaar , AlTahzeeb ja Mun La YahduRuHu Alfaqeeh) ovat hyväksyttyjä ja kaikki kerronnat niissä ovat sahiih, he eivät kutsuneet niitä nimellä ‘Sahiih’ niin kuin ahl as-sunnah tekivät.” [The Book of shia ”Kitab alshia” s. 127]

 

[4] AlTabRassy sanoi: “Usuul Al-Kaafi neljän shii’ah-kirjan joukossa (AlTahzeeb , Usuul Al-Kaafi , AlIsTibSar , mun la YahDuruhu Alfaqeeh) on kuin aurinko tähtien joukossa, ja joka katsoo oikeudenmukaisesti, hänen ei tarvitse kiinnittää huomiota kertojaketjuissa olevien miesten asemaan, ja jos katsot oikeudenmukaisesti, tunnet itsesi tyytyväiseksi ja varmaksi siitä, että kaikki niissä olevat hadiithit ovat vankkoja ja tarkkoja.” [MusTaDrak AlWasa’el, osa 3 , s. 532]

 

[5] Al Khomeini sanoi: “Luuletko sen olevan tarpeeksi, että meidän uskonnollisen elämämme lait on tiivistetty Usuul al-Kaafiin, ja sitten se jätetään hyllyyn?” [Al-Hukumah Al-Islamiyyah, s. 72]

 

ESIMERKKEJÄ USUUL AL-KAAFIN SISÄLLÖSTÄ:

 

“Tottelevaisuus ‘Alia kohtana on todellista nöyryyttä, ja tottelemattomuus häntä kohtaan on epäuskoa Allahiin” (Usuul Al-Kaafi osa10 s.54)

 

“Joka asettaa toisen imaamin ‘Alin rinnalle ja viivästyttää hänen kalifaattiaan (valitsemalla muita ennen häntä, tai muita kuin hänen jälkeläisiään), on mushrik” (Usuul Al-Kaafi osa 10 s.55)

 

Shii’at ovat lisänneen suurah al-Inshiraahiin valheellisen jakeen: “Ja olemme tehneet ‘Alista sinun sukulaisesi avioliiton kautta” (Usuul Al-Kaafi s.289 )

 

Al-Kileeni kertoi Jaabirin kysyneen Abu Ja’farilta: “Miksi ‘Ali ibn Abi Talibille annettiin nimitys Amir-ul-Mumineen?” AbuJa’far vastasi: “Allaah nimesi hänet niin ja paljasti kirjassaan: “Ja (muista) kun Herrasi otti Aatamin lapsista, heidän kupeistaan, heidän jälkeläisensä ja laittoi heidät todistamaan itselleen (sanoen) “Enkö Minä olekin teidän Herranne, Muhammed Minun Lähettilääni ja ‘Ali Amiir al-Mu’miniin?”… (Usuul Al-Kaafi osa 1, s.412)

 

KOMMENTTI: Me kaikki tiedämme, että “Muhammed Minun Lähettilääni ja ‘Ali Amiir al-Mu’miniin” ei ole osa Koraanin jaetta [suurah al-A’raaf, 7:172], mutta aivan kuten luit, Al-Kileeni kertoi kirjassaan Al-Kaafi, että erehtymätön imaami -shii’ojen mukaan- (Abu Ja’far) sanoi, että Allaah paljasti tämän jakeen sanoilla “Muhammed Minun Lähettilääni ja ‘Ali Amiir al-Mu’miniin”!!

 

“Abu Baseer kertoi sanoneensa Imam Ja’farille, “Oi Abu Abdullaah (Imam Ja’far as-Sadiq),mikä on Mushaf Faatimah? Hän vastasi “Se on Koraani, joka sisältää kolme kertaa enemmän kuin teidän Koraaninne; silti, kautta Allahin, se ei sisällä yhtäkään kirjainta teidän Koraanistanne.” (Usuul Al-Kaafi osa 1 s.457)

 

“Ali bin Ibraaheem kertoi isältään, joka kertoi al-Nufalilta, joka kertoi As-Sukuunilta, joka kertoi (Imam) Abu Abdullaahin sanoneen: Amiirul-Mu’mineen (Ali) [as] sanoi: (al-Luwaat ma doon ad-dubur, wad-dubur huwal-kufr) Sodomia (yhdyntä peräaukkoon/homoseksuaalisuus) on (mitä tahansa) muuta kuin dubur (anaaliseksi), sillä dubur (sanalla on monta merkitystä) tarkoittaa kufria (epäuskoa).” Al-Kafin kommentaattori kirjoitti: “Tästä on mahdollista ymmärtää, että sodomia miehen kanssa on sallittua.” (Usuul Al-Kafi (fil Furoo’): Book of Marriage: Chapter of Sodomy, narration 3, osa 5, s. 544)

 

“Imaameilla on kaikki enkeleille, profeetoille ja lähettiläille annettu tieto.” (Usuul al-Kaafi, s.255)

 

“Imaamit tietävät milloin he kuolevat, eivätkä he kuole kuin omasta valinnastaan. ” (Usuul al-Kaafi, s.258)

 

“Imaameilla on tieto kaikesta, mitä on tapahtunut menneisyydessä ja mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, ja mikään ei ole heiltä piilossa.” (Usuul al-Kaafi, s.260)

 

“Imaameilla on tieto kaikista paljastetuista kirjoista, riippumatta siitä millä kielellä ne paljastettiin. ” (Usuul al-Kaafi, s.260)

 

“Kukaan ei koonnut Koraania täydellisesti, paitsi imaamit, ja he tietävät kaiken mitä se pitää sisällään ” (Usuul al-Kaafi, s.227)

 

“Bad’ah” (Allaah suunnittelee, mutta suunnitelmat eivät toteudu) ALLAH kertoo valheita. (Usuul Al-Kaafi, osa 1, s. 148)

 

Kaikki imaamit ovat samalla tasolla kuin Profeetta saws. (Usuul Al-Kaafi, Vol. No. 1, Page No. 270)

 

Kolmesta ensimmäisestä khalifasta ja sahaboista tuli epäuskovaisia kieltämällä ‘Alin wilayan (oikeuden khalifaattiin). (Usuul Al-Kaafi, s. 420)

 

Me olemme Jumalan silmät Hänen luoduissaan ja lopullinen auktoriteetti ihmisissä. (Usuul Al-Kaafi, osa 1, s. 145)

 

Kellään ei ole täyttä tietoa Koraanista, paitsi imaameilla. (Usuul Al-Kaafi, osa 1, s. 228)

 

Jumalan hujjaat (täydelliset todisteet) ei voida todentaa ilman imaamia. (Usuul Al-Kaafi, osa 1, s. 177)

 

Imaami tietää kuolinaikansa ja hänen kuolemansa on hänen käsissään. (Usuul Al-Kaafi, osa 1, s. 258)

 

Shii’ojen mukaan mikään ei voi pysyä piilossa imaameilta, heillä on täydellinen tieto menneisyydestä, nykyajasta ja tulevaisuudesta. (Usuul Al-Kaafi, osa 1, s. 260)

 

Imaamilla on enemmän ominaisuuksia kuin profeetoilla (Usool Al-Kaafi, osa 1, s. 388)

 

Piilottaa salaisuus ja itkeä imaamin teoille on jihaad. (Usuul Al-Kaafi, osa 2, s. 226)

 

“Allaah valehtelee usein ja tekee virheitä.” (Usuul Al-Kaafi, s. 328)

 

“Imaameilla on profeettojen merkit.” (Usuul al-Kaafi, s.231)

 

“Kun imaamien aika tulee, he tulevat hallitsemaan Profeetta Dawuudin ja hänen dynastiansa laeilla. Näiden imaamien ei tarvitse pyytää todisteiden esittämistä ennen tuomionsa antamista.” (Usuul al-Kaafi, s. 397)

 

“Milläkään kansalla ei ole yhtäkään totuutta, paitsi että se on saanut alkunsa imaameilta, ja kaikki mikä ei ole saanut alkuaan heistä on väärää.” (Usuul Al-Kaafi, s.399)

 

“Kaikki maan päällä kuuluu imaameille.” (Usuul Al-Kaafi, s.407)

 

“Shii’at sanovat, että imaamit ovat Allahin kasvot” (Usuul Al-Kaafi s. 83)

 

Abu Hamza kertoi sanoneensa imaam Ja’far as-Saadiqille, että jotkut hänen seuralaisistaan keksivät asioita koskien niitä, jotka olivat heitä ennen. Silloin imaam Ja’far käski hänen lopettaa heistä puhumisen, sillä koko ihmiskunta, shii’oja lukuun ottamatta, on zinan lapsia. (Usuul al-Kaafi, osa 8)

 

MUISTA KIRJOISTA:

 

Oikeassa Koraanissa on 17 000 jaetta. (Al Shafi, osa 2, s. 616)

 

Kaikki hylkäsivät islamin Profeetan saws kuoleman jälkeen, paitsi kolme: Miqdad, Abu Zar and Salman Farsi. (Quran Majiid, Maqbool Hussain Dehlevi, s. 134)

 

“Ero Allahin ja ‘Alin välillä”. (Jila-ul-Ayoun, osa 2, s. 66)

 

Abu Bakr ei pystynyt lausumaan kalimaa (ts. uskontunnustusta) kuollessaan. (Israr-e-Muhammad, s. 211)

 

Kun meidän Qaimimme (12. imaami) nousee ylös, Humira (‘Aa’ishah) tullaan nostamaan kuolleista jotta hänet ruoskittaisiin hänelle kuuluvana rangaistuksena, ja kostaakseen Muhammedin saws tyttären, Faatiman. (Al Shafi, osa 2, s. 108)

 

Ali on Jumala. (Jila-ul-Ayoun, osa 2, s. 66)

 

Shaitaan oli ensimmäinen, joka vannoi liitolaisuutta Abu Bakrille moskeijalla. (Israr-e-Muhammad, s. 30)

 

“Syytös Profeetan myrkyttämisestä ‘Aa’ishaa ja Hafsaa kohtaan”. (Jila-ul-Ayoun, s. 118)

 

Imaamit ovat Jumala. (Jila-ul-Ayoun, osa 2, s. 85)

 

Pakistan mainitaan alkuperäisessä Koraanissa. Nykyinen Koraani on merkityksetön. (Hazaar Tumhari Das Hamari, s. 554)

 

On kufria epäillä ‘Umarin kufria (epäuskoa). (Jila-ul-Ayoun, s. 63)

 

Abdullah Ibn-e-Saba ikuisti imaamiuden korvaamattomuuden ja sanoi että ‘Ali on todellinen Herra. (Anwaar-e-Naumania, osa 2, s. 234)

 

Koraani lähetettiin alas neljänä osana, mutta nykyinen Koraani on kolme osaaa. (Shia Aur Tehreef-e-Quran, s. 62)

 

Ne, jotka kieltävät ‘Alin kalifaatin ovat epäuskovaisia. (Anwaar-e-Naumania, osa 3, s. 264)

 

‘Aa’ishan oli epäuskovainen. (Hayat-ul-Quloob, osa 2, s. 726)

 

Emme hyväksy sitä Jumalaa, emmekä sitä Profeettaa, jonka seuraaja oli Abu Bakr. (Anwaar-e-Naumania, osa 2, s. 278)

 

Nykyinen Koraani on lyhennelty, alkuperäinen Koraani on Imaam Mehdilla. (Hazaar Tumhari Das Hamari, s. 553)

 

Abu Bakr ja ‘Umar olivat suurempia tyranneja kuin Shaitaan. (Haq-ul-Yaqeen, s. 509)

 

Imaam Mehdi tulee rankaisemaan ‘Aa’ishaa ruoskalla. (Hayat-ul-Quloob, osa 2, s. 901)

 

“Erilaisen uskontunnustuksen hyväksyminen”. (Asool-e-Shariat Fee Aqaid-ul-Shia’t, s. 423)

 

Kaksi Shaikhia (Abu Bakr ja ‘Umar) kieltäytyivät hyväksymästä ‘Alin kokoamaa Koraania. (Fasal-ul-Khitab, s. 64)

 

Abu Bakr ja ‘Umar ovat helvetin seitsemän oven joukossa. (Haq-ul-Yaqeen, s. 500)

 

‘Aa’ishah ja Hafsah olivat tekopyhiä ja epäuskovaisia. (Hayat-ul-Quloob, osa 2, s. 900)

 

“Muuntelemisen hyväksyminen on Kalima Tayyibah (hyvä sana)”. (Shia Mazhab Haq Hai, osa 2, s. 57)

 

Neljätoista shii’ah-imaamia, Luomakunnan herrat sekä kaikkien profeettojen ja enkelien häpäiseminen. (Jila-ul-Ayoun, osa 2, s. 29)

 

Jumala söi Koraanin. (Min Kitab-ul-Burhan Fee Tafseer-ul-Quran, s. 38)

 

Imaam Mehdi tulee määräämään kahden Shaikhin (Abu Bakr ja ‘Umar) kuolleiden vartaloiden kaivamisen haudasta, tekemään niistä elävät ja rankaisemaan niitä. (Haq-ul-Yaqeen, s. 371)

 

“‘Aa’ishah oli munaafiqah”. (Hayat-ul-Quloob, s. 867)

 

Avun pyytäminen ‘Alilta ei ole shirkiä, vaan Pyhän Profeetan saws tapa”. ( Hathi Kay Daant Khanay Kay Aur Dikhanay Kay Aur, osa 2, s. 41)

 

Imaam Mehdi tulee tappamaan kaikki sunni-oppineet. (Haq-ul-Yaqeen, s.527)

 

Koraanin pää-kokoajat tulkitsivat, muuttivat, turmelivat ja vääristelivät Koraania (Al-Ehtijaj, s. 257)

 

Abu Bakr, Umar, ‘Uthmaan ja Muawiyah ovat kuin epäjumalia, he ovat pahimmat kaikista Jumalan luomuksista. (Haq-ul-Yaqeen, s. 519)

 

‘Aa’ishaa syytettiin avoimesta haureudesta. (Qur’an Majeed, Maqbool Hussain Dehlevi, s. 840)

 

Kalima Tayyibah (athan) ilman sanoja “Ali Wali ULLAH” (‘Ali on Allahin läheinen liittolainen) on väärä. (Shia Mazhab Haq Hai, s. 2)

 

Abu Bakr ja ‘Umar olivat Shaitaanin seuraajia. (Quran Majeed, Maqbool Hussain Dehlevi, s. 674)

 

‘Aa’isha ei ollut amerikkalainen eikä eurooppalainen neito. (Haqeeqat-e-Fiqah Hanfia Dar Jawab Haqeeqat-e-Fiqah Jaffria, s. 64)

 

Kun Jumala tulee iloiseksi, Hän puhuu persiaksi, kun Hän tulee ärsyyntyneeksi, Hän puhuu arabiaksi. (Tareekh-ul-Islam, s. 163)

 

Koraanissa (Fahsha) viittaa Abu Bakriin, (Munkar) ‘Umariin, ja (Baghi) ‘Uthmaaniin. (Quran Majeed, Maqbool Hussain Dehlevi, s. 551)

 

“Me emme palvo sellaista Jumalaa, joka antaa vallan sellaisille heittiöille kuin Yazid, Mu’awiyyah ja ‘Uthmaan.” (Kashful Asraar – s. 107 – Khomeni..)

 

“Henkilö, joka sanoo että nykyinen Koraani on täydellinen, on valehtelija, sillä ‘Ali kokosi täydellisen Koraanin” (Fasl-ul-khitaab fee tahreef kitaab rab-ul- arbab, s.4, Noori Tibri).

 

“Munaafiquun (sahaaba) ottivat erittäin paljon pois Koraanista.” (Ihtijaj-e-tibri, s. 382).

 

“Kun imaam Mehdi tulee, hän tuo mukanaan alkuperäisen Koraanin.” (Ahsan-ul-maqaal, s. 336, safdar Husain najfi).

 

“Emmekä me usko siihen Allahiin tai Jumalan Profeettaan, jonka khaliifah on Abu Bakr.” (Anwar-ul-nomania, s. 278).

 

“Kaikki profeetat ovat kerjäläisiä ‘Alin ovenkynnyksellä.” (khalqat-e-norania, s. 201, Talib Husain karpalwi).

 

“Shii’at sanovat ‘Alin sanoneen…….”Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen. Minä olen ilmiselvä ja minä olen piilotettu, ja minä olen maan perijä.” (Rijaal Kashsi s. 138)

 

Abu Bakr on kaafir ja se, joka rakastaa Abu Bakria on myös kaafir. (Faq-ul-yaqeen, s. 690, Baqar majlisi).

 

Abu Bakr oli kaafir ja zindiiq (harhaoppinen). (Kashf-ul-asrar, s. 69, khamini).

 

“En usko siihen Allahiin, joka antaa hallinnon ‘Uthmaanille ja Mu’aawiyalle.”(Kashf-ul-asrar, s. 107, Khamini).

 

Abu Bakr ja ‘Umar olivat Saatanan kätyreitä. (Hulyat-ul-mateen, mulla baqar majlisi).

 

Khalid bin Walid ei ollut saif-ullah (Allahin miekka -hänelle annettu kunnianimi), vaan saif-us-shaitaan (Saatanan miekka). (Manazir-o-baghdad, s. 100).

 

Kaikki profeetat tulevat heräämään henkiin ja aloittamaan jihaadin ‘Alin johdolla. (Tafseer ayyashee, s. 181).

 

Oikea Koraani on ‘Alin kokoama ja se tulee Mehdin mukana. (Anwar-ul-nomania, s. 360).

 

Kaikki profeetat ja enkelit ovat 12 imaamin orjia, paitsi Muhammed saws. (kaleed manaazra, s. 35, barkat ali).

 

12 imaamia ovat profeettojen opettajia, paitsi Muhammedin saws. (Majmoa-e-majalis, s. 29).

 

Kun imaam Mehdi tulee, hän tulee hirttämään Abu Bakrin ja ‘Umarin Muhammedin saws haudalle. (Majma-ul-ma’arif, s. 49)

 

Jos Jibriil ja Mika’iil olisivat rakastaneet Abu Bakria, hekin olisivat Helvetissä. (Ameer mukhtar, s. 8, mirza basharat Husain).

 

 

Anas Bin Malik, Abu Huraira, Amr bin al-’Aas, M’aawia ja ‘Aa’ishah olivat kakkien aikojen pahimmat ihmiset. (Makalmaat-e-husainia, s. 59)

 

Mies voi mennä naimisiin miehen, äitinsä, siskonsa tai tyttärensäkin kanssa. (Firqa-ul-shiat, Abi Mohammad-ul-Hasan Bin Moosa).

 

Abu Bakr oli mushrik, ‘Umar oli munaafiq ja ‘Uthmaan oli kaafir. (Shia’an-e-ali aur inn kee shaan, s. 54, ghulam husain najfi).

 

Kum imaam Mehdi tulee, hän tulee olemaan alasti, ja ensimmäinen ihminen, joka vannoo hänelle liittolaisuutta, on Muhammed saws. (Haq-ul-yaqeen, s. 347, Baqar majlisi).

 

‘Umar oli munaafiquunien johtaja.

Allahin Lähettiläs rukoili ‘Umarin murhaa.

Päivä, jona persialainen epäuskovainen Lu’lu’ murhasi ‘Umarin, on vuoden onnekkain päivä.

‘Aa’ishah ja Hafsah tekivät Allahin Lähettiläästä saws marttyyrin antamalla hänelle myrkkyä. (Hayat-ul-quloob, s. 870, Baqar Majlisi).

 

Täten nämä kaksi munaafiqia (Abu Bakr ja ‘Umar) sekä ne kaksi munaafiqaa (‘Aa’ishah ja Hafsah) sopivat tekevänsä Allahin Lähettiläästä marttyyrin antamalla hänelle myrkkyä. (Hayat-ul-quloob, s. 745, Baqar Majlisi)

 

“Vaikka Allaah ei ole luonut koiraa pahempaa olentoa, silti naasibi (sunni) on pahempi kuin koirakin.” (Haqqul Yakeen (Persian) osa 2, s. 516)

 

“On sisällytetty useaan tietolähteeseen että he (shii’ojen oletetut imamit) sanoivat: ‘Vaikka jokainen enkeli, jonka Allaah swt on luonut, jokainen profeetta jonka Allaah on lähettänyt, ja jokainen todellinen marttyyri rukoilisivat Allahia swt vapauttamaan naasibin (sunnin) Helvetistä, Allaah ei ikinä vapauttaisi häntä.’” (Haqqul-Yaqeen, (Arabic), osa 2 s. 192)

 

Mullah Baqir kirjoittaa: “Kun Mehdi ilmestyy, hän alkaa teloittaa sunni-oppineita ennen epäuskovaisten puoleen kääntymistä.”(Haqqul Yaqeen: 2:527)

 

Mullah Baqir lainaa Imam Zainul Abidiinin sanoja:

Eräs henkilö kysyi imaamilta Abu Bakrista ja ‘Umarista.

Imaami vastasi: “Minulle on kerrottu, että he olivat molemmat epäuskovaisia ja että ketkä tahansa, jotka ystävystyvät heidän kanssaan (ajattelemalla heidän olevan hyviä) ovat myös epäuskovaisia.” (Haqqul Yaqeen: 2:522)

 

Mullah Baqir kirjoittaa naasibeista (sunneista): Naasibi (joka pitää Abu Bakria ja ‘Umaria parempina kuin ‘Alia) on pahempi kuin zinan lapsi. On totta että Allaah ei ole luonut mitään koiria alhaisempaa ja halveksittavempaa. Mutta naasibi on vielä halveksittavampi Allahin silmissä, kuin koira. (Ibid: 2:516)

 

SHII’OJEN TUNNETUIMMAT TAFSIIR-KIRJAT:

 

Tunnetuimmat näistä ovat 1.Tafseer AlQumy, 2.Tafseer Al-Ayashi, 3.Tafseer AlBurhan, jonka on kirjoittanut Albahraani (hyvni tunnettu shii’ah-oppinut).

 

Seuraavassa muutamia lainauksia Tafseer Al-Ayashista ja Tafseer Al-Burhanista, sekä shii’ojen hadiith-sanakirjasta nimeltään Bihaar Al-Anwaar, jonka on kirjoittanut Mullah Muhamad baqir alMajlisi, jota he kutsuvat nimellä Shaikh al-Islaam.

 

“al-Hussain bin Ali bin Yaqteen sanoi: “Kysyin Abul-Hassan sen luvallisuudesta, että mies harrastaa anaaliseksiä naisen kanssa, hän sanoi: ‘Se on tehty sallituksi Allahin Kirjassa kun (profeetta) Luut sanoi (11:78): ‘Tässä ovat tyttäreni, he ovat puhtaampia teille’, ja hän tiesi, etteivät he olleet kiinnostuneita vaginasta.” [Tafseer al-Ayyashi, osa 1, s.157; Bihaar al-Anwaar osa 21, s.98; Tafseer al-Burhaan osa .2, s.230]

 

“On kerrottu, että [Imam] Abu Abdullah sanoi: ‘Yksikään lapsi ei synny ilman, että tietty Saatana on hänen vierellään. Jos Allaah tietää että lapsi tulee olemaan meidän shii’astamme, Hän suojelee häntä siltä Saatanalta; ja jos hän ei tule olemaan meidän shii’astamme, Saatana tunkee sormensa hänen peräaukkoonsa, jolloin hänestä tulee catamite (?), ja jos se oli tyttö, niin hän laittaa sormensa hänen vaginaansa, jolloin hänestä tulee *****. Sen jälkeen Allaah tulee tuomaan esiin tai vahvistamaan mitä haluaa, sillä Hänellä on Tiedon kirja.” (Tafseer al-Ayyashi, s. 218, Bihaar al-Anwaar, osa 2 s. 1319, Tafseer al-Burhaan, osa 2, s. 300)

 

“On kerrottu (imaam) Abu Abdullaahin sanoneen: “Tuomiopäivänä Ibliis tuodaan 70 kahleessa ja köydessä. Sitten ensimmäinen näkee Zufarin (‘Umarin) 120 kahleessa, joten Ibliis sanoo: ‘Kuka tuo on, jolle Allah tuplasi rangaistuksen, ja minä olin se, joka johti kaikki nämä ihmiset harhaan?’ Vastaus kuuluu ‘Tämä on Zufar (‘Umar). Ibliis kysyy sitten ‘Miksi juuri tämä rangaistus?’ Vastaus kuuluu ‘Johtuen hänen tekemästään vääryydestä ‘Alia kohtaan.’ Sitten Saatana-’Umar sanoo Saatana-Ibliisille ‘Se olit sinä, joka määräsi minua tekemään niin’, johon Ibliis vastaa ‘Miksi olit tottelematon Herraasi kohtaan ja tottelit minua?’” (Tafseer al-Ayashi, s. 224 , Tafseer al- Burhan, osa 3, s. 310, Bihaar al-Anwaar, osa 8, s. 220 )

 

Mulla Baqir kertoi (imaam) Ja’far Ibn Muhamad sanoneen: “Profeetta Muhammedilla saws oli tapanaan laittaa päänsä (tyttärensä) Faatiman rintojen väliin ennen nukkumaan menoaan.” (Bihaar al-Anwar, osa 43, s. 78)

 

Again Mulla Baqir kertoo Ali Ibn Abi Talibin sanoneen että hän nukkui kerran Profeetta Muhammedin saws ja hänen vaimonsa ‘Aa’ishan kanssa samassa sängyssä, saman peiton alla, sitten Profeetta saws heräsi rukoilemaan ja jätti heidät (‘Alin ja ‘Aa’ishan) yhdessä samaan sänkyyn ja saman peiton alle.” (Bihaar al-Anwar osa 40, s. 2)

http://muwahhiduun.wordpress.com/2009/03/21/sahaabojen-ja-aaishan-haukkuminen/

 


 

 

Islamilainen määräys  koskien shii’oja

Aikaisempien oppineiden sanoja

 

Imaam ash-Shaafi’ii

Eräässä tilanteessa ash-Shaafi’ii sanoi shii’oja koskien “En ole nähnyt harhaoppisten joukossa ihmisiä, jotka ovat kuuluisampia valheellisuudesta, kuin raafidi1-shii’at.”2 Toisessa tilanteessa hän sanoi “Kerro tietoa kaikilta, jotka tapaat, paitsi raafidi-shii’oilta, koska he keksivät hadiitheja ja ottavat ne osaksi uskontoa.”3

 

Jotkut shii’at ‘Alid Imaamin, Zaid ibn ‘Alin (k. 740) aikana vaativat häntä julistamaan itsensä vapaaksi kaikista, jotka kielsivät ‘Alin oikeuden imaamiuteen. Kun Zaid kieltäytyi, he torjuivat hänet ja tulivat tunnetuiksi nimellä raafidah (torjujat, hylkääjät). Ne, jotka seurasivat Imaam Zaidia, tulivat tunnetuiksi nimellä zaidi-shii’at, ja heillä on ainoastaan pieniä eroja valtavirran islamiin. Raafidit kehittyivät moniksi sekteiksi, joista suurin on ithnaa-’ashariyyah (twelvers).

Ibn Taimiyyah, Minhaaj as-Sunnah an-Nabawiyyah, osa 1, s.39

Ibid, s. 38

Imaam Abu Haniifah

On kerrottu, että Abu Haniifalla oli tapanaan toistaa usein seuraavaa lausuntoa shii’oista: “Se, joka epäilee, ovatko he epäuskovaisia vai eivät, on itse tehnyt epäuskoa.”

 

 

 

Imaam Maalik

Kerran Maalikilta kysyttiin heistä ja hän vastasi: “Älkää puhuko heille älkääkä kertoko heiltä (tietoa), sillä totisesti he ovat valehtelijoita.”1 Erään Imaam Maalikin tunnin aikana mainittiin, että raafidi-shii’at kiroavat sahaaboja. Vastaukseksi hän lausui jakeen “Muhammad on Allahin Lähettiläs, ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, ovat ankaria epäuskovaisia kohtaan ja armollisia keskenään. Näet heidän kumartavan ja polvistuvan tavoitellen Allahin suosiota ja tyytyväisyyttä. Heidän merkkinsä heidän kasvoissaan ovat sujuudin jälkiä. Tämä on heidän esimerkkinsä Toorassa. Ja heidän esimerkkinsä Raamatussa on kuin siemen, joka työntää esiin versonsa ja voimistaa sitä, joten siitä tuli vahva ja se nousee korkealle ilahduttaen viljelijöitä; jotta epäuskovaiset raivostuisivat heille.” [al-Fath 48:29] Sitten hän sanoi “Joka tulee raivostuneeksi, kun sahaabat mainitaan, on sellainen, joista tämä jae puhuu.”2

 

Minhaaj as-Sunnah, osa 1, s. 37

Tafsiir al-Qurtubii, suurah al-Fath

Editoijan huomautus: Ts. kuka tahansa, joka raivostuu sahaabojen maininnasta, on epäuskovainen, sillä jakeessa sanotaan “…jotta epäuskovaiset raivostuisivat heille (sahaaboille)”.

 

Ibn al-Mubaarak

Ibn al-Mubaarakin kerrottiin sanoneen: “Uskontoa saavutetaan ahl al-hadiithilta1, skolastisesta teologiasta, laskelmoiduista vapautuksista ahl ar-ra’jin1 uskonnollisista säädöksistä, sekä raafidi-shii’ojen valheista.”

 

Termiä ahl al-hadiith (hadiith-ihmiset) käytettiin kuvaamaan sellaisia oppineita, jotka suosivat hadiithien käyttöä asioiden ratkaisemiseen, -mielipiteiden (ra’j), pitkälti mielipiteisiin perustuvien periaatteiden sekä johtopäätösten sijaan. Irakin alueella, jossa hadiith-kerrontoja oli vähän ja hadiithien keksiminen oli laajalle levinnyttä, oppineet luottivat enemmän päättelykykyynsä, ja siitä syystä heitä kutsuttiin nimellä ahl ar-ra’j (mielipide-ihmiset).

Abu Zur’ah ar-Raazii

Tämän suuren oppineen on kerrottu sanoneen: “Jos näet jonkun halventavan Profeetan saws seuralaisia, tiedä, että hän on epäuskovainen. Sillä Profeetta saws oli todellinen, mitä hän toi, on totuus, ja kaikki siitä on välittynyt meille sahaabojen kautta. Se, mitä nämä epäuskovaiset haluavat tehdä, on valaa epäilyksiä kertojiemme luotettavuudesta, kumotakseen Koraanin ja Sunnan. Täten epäuskovaiset ovat ne, jotka ansaitsevat tulla häpäistyksi.”

 

Al-Qaadii Abu Ya’laa

On kerrottu Abu Ya’lan sanoneen: “Oikeusoppineiden asema koskien sellaista, joka kiroaa sahaaboja uskoen sen olevan sallittua, on, että hän on tehnyt epäuskoa. Jos hän kiroaa heitä muttei usko heidän kiroamisensa olevan sallittua, hän on syyllistynyt moraalittomuuteen, mutta ei epäuskoon.”1

 

Ibn Taimiyyah, As-Sawaarim al-Masluul, s. 569

Ahmad ibn Muhammad at-Tahawii

Islamilaista uskonoppia käsittelevässä kirjassaan Al-’aqiidah at-Tahawiyyah hän sanoo: “Me rakastamme Allahin Lähettilään saws seuralaisia, menemättä äärimmäisyyksiin rakkaudessamme jotakuta heistä kohtaan tai sanoutumatta irti kenestäkään heistä. Me vihaamme niitä, jotka vihaavat heitä tai puhuvat heistä pahaa; ja me puhumme heistä ainoastaan hyvää. Heidän rakastamisensa on uskonnollinen teko, ja uskon ja oikeamielisyyden ilmaiseminen samalla heitä vihaten on epäuskon, tekopyhyyden ja rikkomuksen teko.”1

 

Sharh al-’Aqiidah at-Tahawiyyah, s. 528

Ibn Hazm al-Andaluusii

Eräänä päivänä Espanjan ollessa muslimivallan alla, Imaam Abu Muhammad ibn Hazm oli väittelemässä joidenkin espanjalaisten, katolisten pappien kanssa heidän uskonnollisista teksteistään. Hän esitti heille todisteet Raamatussa olevista tekstuaalisista vääristelmistä sekä alkuperäisten käsikirjoitusten katoamisesta. Kun he vastasivat hänelle huomauttaen shii’ojen väitteistä siitä, että myös Koraania on vääristelty, Ibn Hazm selvitti heille, että shii’ah-väitteitä ei voida käyttää Koraania tai muslimeita vastaan, sillä he itse eivät ole muslimeita.1

 

Al-Fisal fii al-Milal wa an-Nihal, osa 2, s. 78 sekä osa 4, s. 182

Heidän väitteidensä vääryyttä ovat osoittaneet lukuisat muutkin aikaisemmat oppineet, kuten Ibn Taimiyyah kirjassaan Minhaaj as-Sunnah, Adh-Dhahabii kirjassaan Muntaqaa min Minhaaj al-I’tidaal, Ibn Kathiir historian kirjassaan, Ibn al-Jawzii kirjassaan Talbiis Ibliis, sekä al-Qaadii ibn al-’Arabii kirjassaan Al-’Awaasim min al-Qawaasim.

Nykyajan oppineiden sanoja

 

Imaam Al-Aluusii

Hän julisti raafidi-shiiojen olevan epäuskovaisia johuten siitä, että he halventavat sahaaboja. Hän perusti asemansa Imaam Maalikin sekä muiden hänen kanssaan samaa mieltä olevien oppineiden määräyksiin.1 Vastauksena heidän väitteeseensä olla Ahl al-Baitin seuraajia, al-Aluusii sanoi “Ei, he ovat todellisuudessa Paholaisten seuraajia, ja Ahl al-Bait on vapaa heistä.”2

 

Ruuh al-Ma’aanii, osa 26, s. 116

Ghayaahib al-Jahaalaat

Muhibbuddiin al-Khattaabii

Tämä oppinut kirjoitti heistä kirjan “Al-Khutuut al-’Ariidah lil Usus allatii Qaama ‘alaihaa Diin ash-Shii’ah al-Ithnay ‘Ashariyyah” (“Laaja yleiskatsaus Twelver-shii’ah-uskomusten perusteista”). Hän myös kirjoitti alaviitteitä aikaisempiin shii’oja käsitteleviin teoksiin, kuten Al-Muntaqaa sekä Al-’Awaasim min al-Qawaasim. Kaikissa teoksissaan hän katsoi shii’ojen olevan epäuskovaisia.

 

Bahjat al-Baitaar

Kun tältä suurelta syyrialais-oppineelta kysyttiin, onko shii’ojen kanssa asioiminen sallittua, hän vastasi kirjassa nimeltä Al-Islaam wa as-Sahaabah al-Kiraam bain as-Sunnah wa ash-Shii’ah (Islaam ja jalot sahaabat sunnien ja shii’ojen välillä), jossa hän sanoi: “Poliittiset ja taloudelliset suhteet heidän kanssaan ovat sallittuja samalla tavalla kuin ne ovat sallittuja sellaisten valtioiden ja ihmisten kanssa, joiden kanssa on sopimuksia huolimatta eroista heidän maansa ja uskontonsa sekä meidän välillämme. Ja apua voi tavoitella vain Allahilta.”

 

Muhammad Rashiid Ridaa

Tämä oppinut oli niiden joukossa, jotka tekivät vilpittömästi töitä sunnien ja shii’ojen välisen lähentymisen eteen, ja he puolestaan teeskentelivät maltillisia hänen hyödykseen. Hänen ponnistelujensa keskellä he kuitenkin yllättivät hänet esittämällä hänelle joitain kirjojaan, jotka panettelevat islamia. Hän vastasi heille sitten kirjoitelmassa nimeltä As-Sunnah wa ash-Shii’ah, jossa hän paljasti heidän opinkappaleensa ja epäjumalallistet käytäntönsä.

 

Tri. Muhammad Taqiyyuddiin Al-Hilaalii

Elettyään lähellä shii’oja joidenkin vuosien ajan, kuuluisa marokkolainen oppinut tri. Hilaalii teki heistä kirjoitelman, jossa hän julisti heidän olevan epäuskovaisia.

 

Muhammad al-Bashiir al-Ibraahiimii

Käydessään Irakissa, tämä professori, joka on Algerian johtava uskonnollinen oppinut, näki omin silmin shii’ah-kirjan nimeltä Az-Zahraa, jossa ‘Umsr ibn al-Khattaabia, olkoon Allaah häneen tyytyväinen, syytetään homoseksuaalisuudesta. Palattuaan kotiinsa Algeriaan hän paljasti shii’at ja esitti selvästi heidän pääasialliset uskomuksensa ja käytäntönsä.

 

Mustafaa as-Sibaa’ii

Tämä kunnianarvoisa palestiinalainen oppinut oli myös niiden joukossa, jotka elivät shii’ojen kanssa jonkin aikaa tehden töitä heitä lähentymiseksi; mutta hän havaitsi pian heidän todelliset aikeensa ja kirjoitti ne ylös esipuheessa klassikkoonsa As-Sunnah wa Makaanatuhaa1. Hän kirjoitti: “Ne ihmiset pitävät herkeämättä kiinni kirjoistaan, joissa tehdään solvaavia hyökkäyksiä ja annetaan valheellisia kuvauksia sahaabojen välillä tapahtuneista erimielisyyksistä. Täten heidän aikomuksensa lähentymiseen tähtäävässä kutsussa vaikuttaisi olevan sunnien tuominen lähemmäs shii’ah-uskomuksia; eikä kumpienkin tuominen lähemmäksi toisiaan.” Toisessa kohdassa hän kirjoitti: “Muslimi voisi olla melkein täydellisessä tyrmistyksen ja sekavuuden tilassa koskien näiden ihmisten julkeutta Allahin Lähettilästä saws kohtaan, jos hän ei tietäisi sitä, että suurin osa raafideista on persialaisia. Jotkut persialaiset teeskentelivät ulkoisesti islamia, ja käyttivät shii’alaisuutta naamiona tuhotakseen islamin. Persialaisten joukossa oli myös niitä, jotka eivät kyenneet vapauttamaan itseään entisten uskontojensa vaikutuksista, joten he tulivat sisään islamiin pakana-mentaliteetillä, joka ei pannut pahakseen valheiden kertomista Profeetasta saws.”1

 

As-Sunnah wa Makaanatuhaa fii at-Tashrii’ al-Islaamii, s. 18

‘Abdul-A’laa al-Mawduudii

Tämä suuri pakistanilainen oppinut ja johtaja kirjoitti esittelyn Muhammad Kaadhim Habiibin vuonna 1977 julkaistuun kirjaan Ar-Riddah bain al-Ams wa al-Yawm (Uskosta luopuminen ennen ja nykypäivänä). Kirjoittaja (Habiibi) kirjoitti siinä imaami-ja’fari-shii’oista: “Heidän maltillisista näkemyksistään huolimatta, he uivat epäuskossa kuin valkosolut veressä, tai kuin kalat vedessä“. Mawduudii tuki näitä näkemyksiä ylistämällä kirjoittajaa ja suosittelemalla kirjan painamista kovakantisena.

 

Muiden samankaltaisia lausuntoja tehneiden, nykyaikaisten oppineiden joukossa ovat mm. Sheikh Ibn Baaz, Muhammad al-Amiin ash-Shanqiitii, al-Albaanii, Ahmad Amiin, Muhammad Is’aaf an-Nashaashiibii, sekä Tri. Rashaad Saalim.1

Editoijan huomautus: Kuuluisa intialainen oppinut Abul-Hasan ‘Ali Nadwi on koonnut 300-sivuisen urdunkielisen kirjan, jossa todistetaan shii’ojen olevan epäuskovaisia. ‘Allamah Nadwi on toiminut tehtävässään epätavallisella tavalla. Hän on saanut käsiinsä klassisen shii’ojen fiqh-kirjan, johon sunnit eivät normaalisti pääse käsiksi, nimeltään Usulil Kafi, ja hän on kääntänyt sen yksityiskohtaisesti urdunkielelle kommentoimatta sitä. Hän pyytää lukijoita läpikäymään kirjan ja päättämään itse, pitääkö kirja sisällään islamia vai kufria. Hän huomauttaa, että kirjassa yksilöidyt uskomukset ovat samat uskomukset, jotka Khomeini allekirjoittaa. Lukijoita kutsutaan päättelemään, voivatko he -uskovaisina- tukea Khomeinia. Hän kirjoitti myös ajatuksia herättävän esittelyn pakistanilaisen oppineen Manzuur Numanin Iranian Revolution-nimiseen kirjaan.

Etelä-Afrikassa Jaami’atul-’Ulamaa on julkaissut kirjasen nimeltä Shii’ism: The Sect of Baatil (Shii’alaisuus: Valheellisuuden/Vääryyden sekti). Kirjaseen liitettynä on Intian kuuluisan Deoband Academyn oppineiden fatwa, jossa he yksimielisesti julistavat shii’ojen kufrin ja irtidaadin (uskosta luopumisen). (New Trend, numero 6, Shawwaal 1405/Kesäkuu 1985, s.8)

http://muwahhiduun.wordpress.com/2009/03/21/islamilainen-maarays-shiioja-koskien/