• info@helsinginmuslimit.fi
  • +358(0)45 882 5681

Monoteismi artikkeleita

Monoteismi artikkeleita

Tawhiid – Jumalan ykseys

Miksi Allah viittaa Koraanissa Itseensä Me-sanalla?

JUMALA ON – Mitä Islam opettaa elämän tarkoituksesta?

ISLAMIN PYHÄ MONOTEISMI

 

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

 

Mikä tai kuka on muwahhid?

Usko Allahiin – Allahin Käsi, Kasvot ja Hänen näkemisensä Tuonpuoleisessa

Allahin olemus – Tahawin ’Aqiidan selitystä

Tawhiidin ja Aqiidan merkitys

Missä Allah on?

Allahin olemus

 

Lue myös pdf-kirja: Vain yksi viesti.pdf


 

Tawhiid – Jumalan ykseys

Tawhiid (Jumalan ykseys) on uskomista 1. Allaahiin (Jumalaan) 2. Hänen enkeleihin 3. Hänen Lähettiläisiin 4. Hänen kirjoihin 5. Tuomiopäivään 6. Kohtaloon (Jumalalliseen ennalta määräämiseen esim. Mitä Allaah (Jumala) on tahtonut (käskenyt, kirjoittanut) toteutuu.) ja tawhiid on myös tekoja esim. viiden islamin pilarin 1. Todistaa, että ei ole muuta palvomisen arvoista Jumalaa kuin Jumala, ja että Muhammed (Saws) on Hänen Lähettiläänsä (Laa ilaaha illallaah wa anna Muhammadur-Rasuul Allaah) 2. Suorittaa päivittäiset viisi rukousta 3. Maksaa zakaat (almuvero) 4. Suorittaa Hajj (pyhiinvaellus) 5. Paastota ramadhan kuukausi. Uskominen Allaahiin tarkoittaa, että julistaa (ilmoittaa, todistaa) Allaahin olevan ainoa Jumala taivaissa ja maassa sekä kaikessa olemassa olevassa. Ja sillä on kolme näkökulmaa:

(A) Allaahin Herruuden ykseys; Tawhiid-ar-Rubuubiyyah: Uskoa, että koko universumilla on yksi Herra, Kuka on sen Luoja, Järjestelijä, Suunnittelija, Ylläpitäjä, ja Turvan antaja, jne, jne ja tämä on Allaah (Jumala).

(B) Allaahin palvomisen ykseys; Tawhiid-al-Uluuhiyyah: Uskoa, että kenelläkään muulla paitsi Allaahilla on oikeus tulla palvotuksi ( esim. Rukoilemalla, turvautumalla, pyytämällä apua näkymätöntä (saatana yms.) vastaan, vannomisella, uhraamisella, antamalla almuja, paastoamalla, pyhiinvaelluksella).

(C) Allaahin nimien ja ominaisuuksien ykseys; tawhiid-al-Asmaa was-Sifaat: Uskoa että:

-1- Emme nimeä tai määrittele (anna ominaisuutta) Allaahille ilman, että Hän tai Hänen lähettiläänsä (Saws) on nimennyt tai määritellyt;

-2- Kukaan ei voi tulla nimetyksi tai määritellyksi (ominaistetuksi) Hänen nimillään tai ominaisuuksillaan; esim. Al-Kariim;

-3- Meidän täytyy uskoa Allaahin kaikkiin ominaisuuksiin jotka Allaah on kertonut Hänen Kirjassaan (Koraanissa) tai maininnut Hänen Lähettiläänsä (Saws) kautta vaihtamatta tarkoitusta tai jättämättä mitään tai sekoittamalla tarkoituksia tai yhteläistämällä johonkin luotuihin. Esim. että Allaah on valtaistuimensa yläpuolella, mikä on mainittu Koraanin jakeessa 20:5: ” Hänelle, Armahtajalle ( Allaahille), joka on noussut valtaistuimensa yläpuolelle,” seitsemännen taivaan yläpuolelle; ja Hän tulee alas ensimmäisen (lähimmän) taivaan yläpuolelle Arafah:n päivänä (Hajj, 9. päivä Dhul-hijjah kuuta), ja myös yön viimeisenä kolmanneksena, kuten Profeetta (Saws) on kertonut, mutta Hän (Allaah) on meidän kanssa Hänen tietonsa kautta, ei Hänen henkilökohtaisen itsensä kautta.

Se ei ole niin, kuten jotkut ihmiset luulevat, että Allaah on jokapuolella- täällä, siellä ja jopa ihmisten rintojen sisällä.

Allaah myös sanoo:

”Ei ole mitään Hänen vertaistaan; Hän on kuuleva, näkevä.” Koraani 42:11

Tämä pyhä jae todistaa Allaahin ominaisuudet kuulemisesta ja näkemisestä ( mitä ei voi kuitenkaan verrata mihinkään luotuun ), kuten myös Hän (Allaah) sanoo:

”…hänelle, jonka olen omilla käsilläni luonut?” Koraani 38:75

ja Hän sanoo:

”Jumalan käsi on heidän kättensä yllä.” Koraani 48:10

Tämä varmistaa Jumalan kädet (kaksi), mutta ei yhtäläisyyttä niille. Tämä on kaikkien tosi uskovien usko, ja oli kaikkien Allaahin Profeettojen usko, Nooasta, Ibrahiimista, Mooseksesta ja Jeesuksesta viimeiseen Profeettaan Muhammediin (Saws) (Rauha heille kaikille) asti.

Nämä kolme tawhiidin näkokulmaa sisältyvät Laa ilaaha illallaah:n (ei ole muuta palvomisen arvoista Jumalaa kuin Jumala) tarkoitukseen.

Ja on myös välttämätöntä seurata Allaahin Lähettilästä, Muhammedia (Saws): Wujuub al-Ittibaa ja se on osa Tawhiid-al-Uluuhiyyah:ia.

Tämä on sisällytettynä tarkoitukseen, ”todistan, että Muhammed (Saws) on Allaahin Lähettiläs,” ja tämä tarkoittaa, ” Kenelläkään ei ole oikeutta tulla seuratuksi Allaahin Kirjan (Koraanin) jälkeen, paitsi Allaahin Lähettiläällä (Saws).”

Allaah sanoo:

”Mitä tahansa sananjulistaja (Saws) teille antaa, se ottakaa vastaan, ja mitä tahansa hän teiltä kieltää, siitä pidättykää.” Koraani 59:7

Sekä:

”Sano (Oi Muhammed ihmiskunnalle): »Jos te rakastatte Jumalaa, niin seuratkaa minua (eli hyväksykää Jumalan ykseys ja seuratkaa Koraania ja Profeetan (Saws) Sunnaa) , ja Jumala on rakastava teitä ja antava anteeksi teille syntinne, sillä Jumala on sääliväinen ja laupias».” Koraani 3:31

 

 


 

 

Miksi Allah viittaa Koraanissa Itseensä Me-sanalla?

’Me’-pronominin merkitys Koraanissa käytettynä

Kysymys: Miksi Koraanin jakeissa käytetään termiä ’Me’? Monet epäuskovaiset uskovat, että tämä voi olla viittauksena Jeesukseen?

Vastaus:

Ylistys olkoon Allahille.

Se on eräs arabian kirjakielen piirre, että henkilö voi viitata itseensä pronominilla nahnu (me) kunnioituksen tai ylistämisen vuoksi. Hän voi myös käyttää sanaa ana (minä), ilmentäen yhtä henkilöä, tai kolmatta persoonaa huwa (hän). Kaikkia näitä kolmea tyyliä käytetään Koraanissa, missä Allah puhuttelee arabeja heidän omalla kielellään. (Fataawa Al-Lajnah Ad-Daa’imah, 4/143)

”Allah, Ylistetty olkoon Hän, joskus viittaa itseensä yksikkömuodolla – nimellä tai pronominia käyttämällä – ja joskus monikkomuotoa käyttämällä, kuten jakeessa ’.Totisesti olemme antaneet sinulle ilmeisen voiton.’ [48:1], sekä muissa vastaavissa jakeissa. Mutta Allah ei koskaan viittaa itseensä duaalia käyttämällä (arabiankielelle ominainen persoonamuoto, joka viittaa kahteen henkilöön), sillä monikko viittaa siihen kunnioitukseen jonka Hän ansaitsee, ja voi viitata Hänen nimiinsä ja ominaisuuksiinsa – kun taas duaali viittaa tiettyyn määrään eikä mihinkään muuhun, ja Hän on kaukana sen yläpuolella.”

(Al-’Aqiidah At-Tadmuriyyah, Shaykh Al-Islaam Ibn Taymiyyah, s. 75)

Näitä sanoja, innaa (totisesti me) ja nahnu (me), sekä muita monikon muotoja, voi käyttää yksi henkilö jonkin ryhmän puolesta puhuessaan, tai niitä voi käyttää yksi henkilö kunnioituksen ja ylistämisen tarkoituksessa, kuten jotkut hallitsijat tekevät antaessaan lausuntoja tai päätöksiä, joissa he sanovat: ”Me olemme päättäneet.” jne. [Tämä tunnetaan englanniksi nimellä ”The Royal We” – ”Kuninkaallinen Me”] Sellaisissa tapauksissa ainoastaan yksi henkilö puhuu, mutta monikkoa käytetään kunnioituksen vuoksi.

Ja Hän, Joka ansaitsee kunnioitusta vielä enemmän kuin kaikki muut, on Allah, Ylistetty olkoon Hän. Joten kun Hän sanoo Koraanissa innaa (totisesti Me) tai nahnu (Me), niin se on kunnioituksen ja ylistyksen takia, ei ilmaistakseen lukumäärän monikkoa.

Mikäli jotkin tämänkaltaiset jakeet aiheuttavat hämmennystä, niin on ensiarvoisen tärkeää tarkastella selkeitä, yksiselitteisiä jakeita selvennykseksi. Ja jos esimerkiksi joku kristitty yrittää käyttää sellaisia jakeita kuten ”Totisesti Me olemme lähettäneet alas Muistutuksen (Koraanin).” [Al-Hijr 15:9] todisteina pyhästä kolminaisuudesta, niin voimme helposti kumota tämän väitteen viittaamalla selviin ja yksiselitteisiin jakeisiin, kuten ”Ja Jumalanne on yksi Jumala, ei ole ketään muuta jumalaa kuin Hän, Armelias, Armahtaja.” [Al-Baqarah 2:163] sekä ”Sano: ’Hän, Allah on Yksi.'” [Al-Ikhlaas 112:1] sekä muita jakeita, jotka voidaan tulkita vain yhdellä tavalla. Näin hämmennys tulee hälvenemään sellaiselta, joka todella etsii totuutta.

Ibn Taimiyyah sanoi: ”Joka kerta kun Allah käyttää monikkoa viitatakseen Itseensä, se perustuu siihen kunnioitukseen ja kunniaan jonka Hän ansaitsee, sekä Hänen nimiensä ja ominaisuuksiensa suureen määrään, ja Hänen joukkojensa ja enkeltensä suureen määrään.” (Al-’Aqiidah At-Tadmuriyyah, s. 109.)

http://islamqa.com/en/ref/606/

 


 

 

JUMALA ON

Mitä Islam opettaa elämän tarkoituksesta?

 

Johdanto

Elämme maailmassa, jossa asiat ja asioiden tärkeysjärjestys ovat kääntyneet päälaelleen. Tärkeät asiat ovat muuttuneet merkityksettömiksi, ja merkityksettömät tärkeiksi. Nykyään on vaikeaa löytää ihmisiä jotka malttavat edes hetkeksi pysähtyä ajattelemaan olennaista; etsimään elämän todellista tarkoitusta. Kun ihmisiltä kysytään mikä on elämän tarkoitus – näin suuri ja tärkeä kysymys – ei suurin osa heistä kerro etsineensä ja pohtineensa sitä. He saattavat kertoa mitä viisaalta kuulostavaa joku toinen on sanonut tai mikä on yleinen mielipide asiasta. Monet vastaavat, että elämän tarkoitus on elää hyvä elämä; olla onnellinen vahingoittamatta muita. Silti harva osaa kertoa, kuinka tällaisen hyvän elämän voi saada elää.

Monet muut asiat ovat kaikille ihmisille itsestäänselvyyksiä. Kun kysytään miksi syömme, vastaamme, että syömme koska tarvitsemme ravintoa elääksemme. Jos kysytään miksi nukumme, on vastaus että kehomme ja mielemme tarvitsevat lepoa voidakseen suoriutua tehtävistään. Tätä listaa voidaan jatkaa sadoin kysymyksin, ja saada niihin samanlainen vastaus kaikilla kielillä ja kaikissa paikoissa. Nämä kaikki ovat ihmisille yhteisiä tarpeita. Tekevätkö nämä asiat sitten ihmisestä onnellisen? Onko meidän tarkoitus yksinkertaisesti syödä, nukkua, pukeutua, käydä työssä, kuluttaa materiaa ja yrittää nauttia hetkellisestä olostamme tässä maailmassa? Onko olemassaolomme tarkoitus vain saada maalliset tarpeemme tyydytettyä mahdollisimman hyvin? Ja miksi sitten on niin, että samalla kun materiaalinen hyvinvointimme kasvaa, voivat ihmiset henkisesti yhä vain huonommin? Onko olemassa jokin ihmisille yhteinen tarve, joka on jäänyt täysin huomiotta?

Elämän tarkoitus

Miksi synnymme? Mikä on syy ja viisaus ihmisten ja koko tämän mahtavan maailmankaikkeuden luomisen takana? Jumala (Allaah) kertoo Koraanissa:

”Enkä ole luonut dzinnejä (henkiolentoja) ja ihmisiä, paitsi palvomaan (ainoastaan) Minua.”

(Koraani 51: 56, käännös merkityksestä)

Kaikkeudella on Luoja

Monet ihmiset väittävät, ettei ole mitään todisteita siitä että maailmankaikkeus olisi syntynyt jonkin jumalallisen tarkoituksen vuoksi ja ettei ole todisteita Jumalasta. He pitävät todennäköisenä, että maailma syntyi itsestään, onnekkaana sattumana, ja ettei sen olemassaolon mahdollistavia monimuotoisia prosesseja ole suunnitellut kukaan.

Meidän täytyy kysyä itseltämme seuraava kysymys: Kun näemme auton tai lentokoneen tai suuren laivan ja ajattelemme sen alkuperää, emmekö automaattisesti silloin ajattele henkilöä joka sen keksi tai rakensi? Kun näemme voimalaitoksen tai raketin tai avaruusaseman, emmekö ylläty sen suunnittelusta ja toteutuksesta? Kun kuulemme uudesta lääketieteellisestä saavutuksesta, emmekö ihmettele sen toteuttajan älykkyyttä ja taitavuutta? Ja silti nämä kaikki ovat vasta ihmisten keksintöjä, joihin on päästy tutkimalla olemassaolevan luomakunnan lainalaisuuksia.

Entä sitten tämä universumi jossa elämme: tämä maapallo on vain yksi planeetta aurinko kunnassamme, aurinkokuntamme on yksi osa linnunrataa, linnunrata on yksi tähdistö galaksissa, ja galakseja on miljoonittain. Ne kaikki ovat järjestyksessä ja kulkevat omilla kiertoradoillaan. Kuka tämän kaiken on järjestänyt? Ihminenkö? Ei tietenkään.

Ajatelkaamme eläimiä, lintuja, hyönteisiä, kasveja, kaloja, meriä, bakteereja ja kemiallisia elementtejä, joita ei voida nähdä eikä löytää edes hienoimmilla laitteilla. Kaikilla näillä on laki jota ne seuraavat, toteuttaen omaa tehtäväänsä suuremmassa kokonaisuudessa. Onko kaikki tämä yhteys, harmonia, vaihtelu, suunnitelmallisuus ja tasapaino vain sattumaa? Toimivatko nämä asiat täydellisesti ja uudistavatko ne itseään yhä uudestaan ja uudestaan vahingossa? Eivät tietenkään.

”Todella, taivaiden ja maan luomisessa, yön ja päivän vaihtelussa, laivoissa, jotka purjehtivat halki meren kuljettaen sitä mikä ihmisiä hyödyttää, ja sateessa, jonka Jumala lähettää alas taivaalta ja elvyttää sillä maan sen oltua kuollut, ja kaiken lajisissa liikkuvissa olennoissa jotka Hän on levittänyt sinne, ja tuulen suunnanmuutoksissa, ja pilvissä, joita kannatellaan taivaan ja maan välissä, on totisesti merkkejä ymmärtäville ihmisille.”

(Koraani 2:164, käännös merkityksestä)

Jumala on kertonut lähettämissään ilmoituksissa taivaiden ja maan rakenteista, yön ja päivän tarkoituksesta, elävien olentojen luomisesta, ja kertonut, ettei Hän luonut tätä kaikkea turhaan. Hän on myös kehottanut ihmisiä ajattelemaan Hänen merkkejään, joita on kaikkialla luomakunnassa.

”Siunattu on Hän, Jonka Kädessä on Valtius, ja jolla on voima yli kaiken olevaisen! Hän, joka loi kuoleman ja elämän koetellakseen, kuka teistä osoittautuu parhaaksi teoissa, ja Hän on mahtava, anteeksiantava. Hän, joka on luonut seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle. Et voi havaita Laupiaan luomistyössä mitäänvirhettä. Anna katseesi vaeltaa; voitko huomata mitään vajavaisuutta?”

(Koraani 67:2-3, käännös merkityksestä)

Meidän ei tarvitse katsoa kauas huomataksemme selviä merkkejä Luojan olemassaolosta. Riittää, kun vain ajattelemme omia kehoamme – kuinka mahtava onkaan niiden ohjausjärjestelmä? Kuinka aivot toimivat, ajattelevat, analysoivat, lajittelevat, varastoivat ja luovat tietoa, miljoonasosa sekunneissa, lakkaamatta koko ajan? Entä sydän, joka jatkuvasti pumppaa verta ja säätelee ihmisen elintoimintoja, vaikkei hän itse kiinnitäisi siihen mitään huomiota? Entä munuaiset, kehon puhdistuslaitos, joka suorittaa satoja kemiallisia analyysejä samanaikaisesti ja säätelee myrkyllisten aineiden tasoa kehossa, ja tekee tämän kaiken automaattisesti? Ja entä silmät, ihmisen kamera, joka näkee, tarkentaa, arvioi ja näyttää värejä, vastaanottaa valotuksen ja etäisyydet, ja välittää näkemänsä aivoille; kaiken tämän automaattisesti. Ajattele. Kuka sinut on suunnitellut ja luonut ja kuka elämääsi säätelee? Sinä itsekö? Et tietenkään.

”Jumala on Hän, joka loi taivaat ja maan ja kaiken niiden välissä olevan kuudessa päivässä, sitten nousi Valtaistuimelle. Teillä ei ole muuta suojelijaa eikä auttajaa kuin Hän. Ettekö tätä ota varteen? Hän lähettää käskynsä taivaasta maan päälle; sitten se kohoaa Hänen luokseen yhdessä päivässä, jonka pituus on tuhat vuotta teidän laskujenne mukaan. Sellainen on Hän, salatun ja ilmeisen tuntija, mahtava, armahtaja. Hän, joka teki kaiken luomansa parhaalla tavalla ja Hän aloitti ihmisen luomisen savesta. Sitten Hän teki hänen jälkeläisensä halveksitun nesteen siemenestä. Sitten hän muotoili hänet sopusuhtaiseksi ja puhalsi häneen hengen, ja Hän antoi teille kuulon, näön ja ymmärryksen. Vähänpä te osoitatte kiitollisuutta! Ja he sanovat: ’(Mitä!) Kun olemme maatuneet maan tomuksi, tullaanko meidät todella luomaan uuteen eloon?’ Niin, he kieltävät kohtaamisen Herransa kanssa! Sano: ’Kuoleman enkeli, joka on asetettu yllenne, on ottava sielunne; sitten teidät tuodaan takaisin Herranne luo.’ ”

(Koraani 32: 4-11, käännös merkityksestä)

Yksi, Kaikkivaltias Jumala, Luoja, jolla on viisaus ja voima luoda, on vastuussa tämän kaiken olemisesta ja pysymisestä, ja Hän on ainoa, joka ansaitsee tulla ylistetyksi siitä.

”Kaikki mitä on maan päällä on katoava. Ja ikuisesti pysyvät Herrasi Kasvot, täynnä majesteettisuutta ja kunniaa.”

(Koraani, käännös merkityksestä 55: 26-27)

Jumala on siis luonut meidät ja fyysisen todellisuuden ympärillemme. Kehomme alistuvat Jumalan asettamiin fysiikan lakeihin, jotka ovat niiden elinehto. Tämän lisäksi Jumala on myös antanut meille sielun, joka on ihmisyytemme ydin ja pysyvin ja olennaisin osanen meitä. Niin kauan kuin huolehdimme ainoastaan fyysisten tarpeidemme täyttämisestä ja jätämme sielumme unohduksiin, emme voi saavuttaa minkäänlaista pysyvää onnea tai tyytyväisyyden tunnetta. Jumala sanoo Koraanissa:

”Jotka uskovat, ja joiden sydämet löytävät levon Jumalan muistamisessa – todella, Jumalan muistamisessa sydämet löytävät levon.”

(Koraani 13:28, käännös merkityksestä)

Jumalan asettama alkuperäinen uskonto

Islam on uskonto, jota Jumala on Lähettiläidensa kautta ilmoittanut ihmisille kaikkina aikoina, ja jossa Hän on ilmaissut kuinka ihminen voi toteuttaa luomisensa tarkoituksen ja elää hyvän elämän. Sanana Islam tarkoittaa alistumista, tottelevaisuutta ja rauhaa, eli täydellistä antautumista Jumalan, maailmankaikkeuden Luojan Tahtoon ja johdatukseen. Islam muodostuu uskosta, tiedosta ja teoista. Koraani on Jumalan viimeinen ilmoitus, jonka tehtävänä on palauttaa koko ihmiskunta Luojansa, ainoan Jumalan palvomiseen hyvällä sanomalla, vetoamalla ihmisen järkeen ja ymmärrykseen hyvästä ja pahasta ja varoittamalla Tuomiopäivästä. Koraani on Jumalan sanaa, joka ilmoitettiin Profeetta Muhammadille enkeli Gabrielin välityksellä (rauha heille molemmille).

Profeetta Muhammad on antanut esimerkin Islamin mukaisesta elämäntavasta, ja kertomuksia tästä on tallennettu lukuisiin perimätietoihin. Eräässä tällaisessa kertomuksessa Profeetalta kysyttiin Islamista, Uskosta ja Täydellistymisestä. Hän vastasi: ”Islam on sen todistamista, ettei ole ketään palvontaan oikeutettua, paitsi Jumala, ja että Muhammad on Hänen Lähettiläänsä; säännöllisen rukouksen harjoittamista ja almujen antamista, paastoamista Ramadhan-kuukauden ajan ja pyhiinvaelluksen suorittamista jos siihen kykenee.” ”(Usko) on uskoa Jumalaan, Hänen Enkeleihinsä, Hänen Kirjoihinsa, Hänen Lähettiläisiinsä ja Viimeiseen päivään, ja uskoa Jumalalliseen kohtaloon, sen hyvään ja pahaan.” ”Täydellistyminen on sitä, että palvot Jumalaa niin kuin näkisit Hänet, ja vaikka et pysty siihen, Hän totisesti näkee sinut”. (Muslim)

Sano: ”Me uskomme Jumalaan, siihen, mitä on ylhäältä ilmoitettu meille ja mitä on ilmoitettu Aabrahamille ja Ismaelille ja Iisakille ja Jaakobille ja (Israelin) sukukunnille, ja siihen, mitä Mooses ja Jeesus ja profeetat ovat saaneet Herraltansa; me emme tee mitään erotusta heidän välillään, ja Hänelle olemme alistuneet”.

(Koraani 3:84, käännös merkityksestä)

 

 


 

 

ISLAMIN PYHÄ MONOTEISMI

 

”Jumala (Allâh), ole muuta jumalaa kuin Hän (kellään ei ole oikeutta tulla palvotuksi kuin Hänellä), Elävä, Pysyvä. Häntä ei valtaa uni eikä torkahdus, ja Hänelle kuuluu kaikki, mitä taivaissa ja maassa on. Kuka voisi Hänen luonaan puhua toisen puolesta ilman Hänen lupaansa? Hän tietää, mitä oli ennen heitä ja mitä tulee heidän jälkeensä, mutta he eivät käsitä mitään Hänen tiedostaan, paitsi sen minkä Hän tahtoo. Hänen Kursi (valtaistuimensa jalkajakkara) kattaa taivaat ja maan, eikä niiden varjeleminen Häntä väsytä. Hän on Korkea, Mahtava.”

[Koraani 2: 255]

 

Ylistys maailmojen Herralle, taivaiden ja maan Luojalle. Ylistys Jumalalle (Allâhille) sillä ylistyksellä, jonka Hän kunniassaan, suuruudessaan ja mahtavuudessaan ansaitsee.
Hän on Jumala, Korkein, Suurin ja Mahtavin. Hän on Ensimmäinen – ennen Häntä ei ollut mitään eikä ketään, ja Hän on Viimeinen – Hänen jälkeensä ei ole mitään  eikä ketään. Hän on Näkevä – mikään maan ja taivaiden välillä ei jää Häneltä piilloon, ja Hän on Kuuleva – yhtäkään sanaa ei lausuta ilman, että Hän olisi siitä tietoinen.
”Hän on Allâh; ei ole muuta jumalaa kuin Hän: Kuningas, Pyhä, Rauha, Suojelija, Vartija, Mahtava, Väkevä, Majesteettinen. Ylistys ja kunnia Jumalalle, Hän on niiden yläpuolella, joita he asettavat Hänen rinnalleen. Hän on Jumala, Luoja, Laatija, Muovaaja. Hänelle kuuluvat kaikki kauneimmat nimet, ja kaikki, mikä on taivaassa ja maassa, ylistää Häntä, ja Hän on Mahtava, Viisas.” [Koraani 60: 23-24]

 

ELÄMÄN JA LUOMISEN TARKOITUS

Herramme ja Suojelijamme, Jumala, on luonut maan, taivaat, ihmisen, auringon, kuun, eläimet, puut, vuoret, tähdet, planeetat ja kaiken maailmankaikkeudessa yhden ainoan asian vuoksi: Jotta luomakunta tuntisi Hänet ja Hänen armonsa, ja jotta Häntä palvottaisiin yksin, asettamatta Hänelle kumppaneita. Jumala, Mahtavin, on sanonut Viisaassa Koraanissaan:

”Ja Minä (Jumala, Allâh) en luonut ihmistä ja dzinniä (henkiolentoa), muuta kuin palvomaan Itseäni (yksin).” [51: 56]

”Ja palvokaa Jumalaa älkääkä asettako Hänelle kumppaneita.” [4:36]

Jumala on lähettänyt maailman jokaiselle kansalle profeetan muistuttamaan ihmisiä Hänestä. Profeettojen tehtävä oli opettaa ihmisille Jumalan käskyt, kehottaa heitä hyvyyteen ja kieltää heitä pahasta. He olivat Jumalan valitsemia lähettiläitä, jotka olivat jaloimpia, hurskaimpia, kunniallisimpia ja totuudellisimpia ihmisiä, joita maa on koskaan yllään kantanut. He toivat ilosanoman Paratiisista niille, jotka uskovat Jumalaan ja Viimeiseen Päivään, ja varoituksen Helvetintulesta niille, jotka eivät usko Jumalaan ja Viimeiseen Päivään. Jumala on sanonut:

”Ja totisesti olemme lähettäneet jokaiselle kansalle lähettilään (julistaen): Palvokaa Jumalaa (yksin) ja välttäkää epäjumalia (kaikkia, joita palvotaan Yhden Jumalan sijasta tai rinnalla).” [16:36]
PARATIISI JA HELVETTI –ELÄMÄ JA KUOLEMA

Jumala on luonut elämän ja kuoleman koetellakseen ihmistä. Hän on siunannut ihmistä antamalla hänelle kunniallisen elämän ja asettamalla hänet kaikkien luotujen yläpuolelle. Ihminen on järkensä ja ymmärryksensä vuoksi siunattu ja kunnioitettu luomus, mutta hänellä on myös vastuu ja tehtävä, josta hänen tulee suoritutua elämänsä aikana, jotta Hän saavuttaisi alkuperäisen kotinsa Paratiisin. Armelias Luojamme on ilmoittanut Viisaassa Kirjassaan:

”Siunattu olkoon Hän, jonka kädessä on valtius, ja Hän on kaikkeen kykenevä. Hän on luonut kuoleman ja elämän koetellakseen teitä ja nähdäkseen, kuka teistä tekee parhaita tekoja.” [67:1-2]

Jumala mainitsi edellämainitussa jakeessa kuoleman ennen elämää, koska oikea ja todellinen elämä, jonka Hän haluaa meille on vasta kuolemanjälkeinen elämä Paratiisissa. Siellä uskovia odottaa  autuas, suruista, pahuudesta ja ikävästä vapaa, rauhan, levon ja unelmien täyttämä ikuinen elämä. Tämä on se elämä, johon ensimmäinen ihminen – Aatami (Aadam) – luotiin. Paratiisista on lukuisia kuvauksia Koraanisssa, jossa Jumala kuvailee meille kuinka ihmiset asuvat vihreiden puutarhojen, kultaisten palatsien ja vesi-, hunaja- ja viinivirtojen ympäröiminä tarhoissa, joiden leveys kattaa taivaat ja maat.

”Heidän Herransa antaa heille (jotka uskovat Allâhin ykseyteen – islamilaiseen monoteismiin) ilosanoman Hänen armostaan ja tyytyväisyydestään, ja puutarhoista (Paratiisi), joissa heille on luvassa pysyvä autuus. He asuvat siellä ikuisuuden. Totisesti Jumalan luona on suuri palkkio.” [9:21-22]

”Eedenin Paratiisi (ikuisuuden puutarhat), johon he astuvat, ja jonka alla  joet virtaavat, ja heille on siellä kaikki mitä he toivovat. Näin Jumala palkitsee hurskaat.” [16:31]

Paratiisi on alkuperäinen kotimme, johon Jumala haluaa jokaisen meistä palaavan. Tämän vuoksi Hän on lähettänyt jokaiselle kansalle profeettoja ja lähettiläitä, esimerkkinä: Nooa, Aabraham, Mooses, Daavid, Salomon, Ismael, Iisak, Jeesus ja viimeisenä Muhammad (rauha ja Allâhin siunaus heille).

Jokainen näistä Jumalan jaloista profeetoista lähetettiin julistamaan yhtä asiaa: Jumalan ykseyttä eli monoteismia. Tätä kutsutaan islamissa arabiankielisellä sanalla ”Tawhîd”. Tawhîd eli ykseys tai monoteismi on islaminuskon tärkein asia. Jokainen ihminen, joka kuolee monoteistina, uskoen Yhteen Jumalaan ja  kaikkiin profeettoihin, pääsee Paratiisiin Jumalan armosta. Mutta ne, jotka kuolevat, eivätkä usko Jumalaan ja profeettoihin tai asettavat kumppaneita Jumalalle, joutuvat ikuiseen kadotukseen ja Helvetin kärsimykseen. Jumala on varoittanut meitä Hänen rangaistuksestaan ilmoittamalla Koraanissa:

”Äläkä aseta Jumalan rinnalle toista jumalaa, jotta et joutuisi moitteenalaisena ja hylättynä heitetyksi Helvetintuleen.” [17:39]

Pyydämme Armeliaalta Herraltamme,  pelastusta Helvetintulelta ja sen kärsimyksiltä.
TAWHÎD – ISLAMIN MONOTEISMI

Islamin monoteismi koostuu kolmesta osasta:

1.)Jumalan ykseys Herruudessa; Tawhîd ar-Rubûbiyah: Usko siihen, että on vain yksi maailmankaikkeuden Herra, ja Hän yksin on Luoja, Suojelija, Laatija ja Muovaaja.
2.)Jumalan ykseys Palvonnassa; Tawhîd al Ulûhiyyah: Usko siihen, että kellään muulla ei ole oikeutta tulla palvotuksi (esimerkki palvomisesta on rukoileminen, paastoaminen, uhraaminen, pyhiinvaellus yms.) kuin yksin Jumalalla.
3.)Jumalan ykseys Hänen nimissään ja ominaisuuksissaan; Tawhîd al-Asmâ wa as-Sifât: usko siihen, että:

>Meidän ei ole sallittua antaa Jumalalle muita nimiä tai ominaisuuksia kuin mistä Hän tai Hänen viimeinen Lähettiläänsä Muhammad on meille ilmoittanut.
>Ketään ei tulisi nimittää Jumalan nimillä eikä kellekään tulisi antaa ominaisuuksia, jotka kuuluvat yksinomaan Jumalalle; esimerkiksi Al-Khâliq (Luoja).
>Jumalalla on ominaisuuksia, joista Hän on ilmoittanut Koraanissa tai Hänen Profeettansa (Muhammad) kautta, joihin
meidän tulee uskoa ilman niiden merkityksien muuttamista tai vertaamalla ja pitämällä niitä samankaltaisina luotujen asioiden kanssa.

MONOTEISMIN TÄRKEYS

Jumalan ykseys on totisesti tärkein ja merkittävin asia tässä maailmankaikkeudessa. Ihmisen tehtävä elämässä on oppia tuntemaan Jumala ja uskoa Häneen Yksin, asettamatta Hänelle kumppaneita. Profeetta Muhammad (rauha ja Allahin siunaus hänelle) on sanonut:

”Totisesti Allâh on kieltänyt Helvetintulen häneltä, joka todistaa: ’Ei ole ketään palvomisen arvoista totuudella, kuin Allâh, etsien tällä (todistuksella) yksin Allâhin kasvoja.”
[Al-Bukhari, Muslim]

”Mooses (rauha hänelle) on sanonut: ’Herrani, opeta minulle jotain, jolla voin muistaa ja ylistää Sinua.’ Allâh vastasi: ’Oi Mooses, sano: ’Lâ ilâha illa Allâh (ei ole ketään palvomisen arvoista totuudella kuin Allâh).’ Mooses sanoi: ’Oi Herrani, kaikki orjasi sanovat tämän’. Allâh sanoi: ’Oi Mooses, jos seitsemän taivasta ja kaikki mitä ne sisältävät Minua lukuunottamatta, ja seitsemän maata, asetettaisiin yhteen vaakaan, ja Lâ ilâha illa Allâh asetettaisiin toiseen vaakaan, niin Lâ ilâha illa Allâh painaisi enemmän.” [Hadîth Sahîh]

Maailmankaikkeuden Ylläpitäjä, Herramme Allâh, on totisesti Armelias palvelijoitaan ja luomakuntaansa kohtaan. Hän on sanonut:

”Oi Aatamin lapsi, jos tulisit luokseni maailmantäydeltä syntejä, ja kohtaisit Minut asettamatta Minulle kumppaneita, niin  Minä tulisin sinua vastaan samalla määrällä anteeksiantoa.” [Hadîth Sahîh]